Pirkko-Liisan koti on avoinna seuravieraille

11.8.2017

Pitkä ja kapea tie kaartelee Lempäälän Tuulialassa viihtyisällä omakotialueella. Välillä näkyviin pilkahtelee järven välkkyvä pinta. Perillä punaisen talon kynnyksellä odottaa Pirkko-Liisa Kuosmanen.

Aikoinaan L-kirjaimen mallisen talon kulmaukseen syntyi emännän makuun ehkä liiankin iso olohuone.
– Mutta se tuli tarpeeseen, kun aloimme pitää edesmenneen mieheni Karin kanssa kotiseuroja, Kuosmanen kertoo.

Seuroja on ollut säännöllisesti kerran kuussa jo kahden vuosikymmenen ajan.

Vieraita on yleensä parisenkymmentä. Alusta lähtien seurat ovat olleet yhteiskristilliset eli niissä käy monien kirkkokuntien jäseniä.

Epävirallinen ilta

Vaikka seuroihin saavutaan toisen kotiin, tulijan ei tarvitse tuoda kahvipakettia tai kukkapuskaa, Kuosmanen opastaa.
– Ei myöskään tarvitse pukeutua kuin juhliin. Rento asu on jopa suotava, sillä ajatuksena on vapaa ja epävirallinen yhteinen ilta.

Matalan kynnyksen henkeen kuuluu myös se, että vieraan ei tarvitse olla esillä.
– Seuroissa ei ole esittelykierrosta eikä kukaan kysele taustoista. Toki niitä saa halutessaan tuoda esiin, Kuosmanen juttelee.

Hengellisen ravinnon äärellä

Tilaisuutena kotiseurojen luonne on erityinen.
– Seurat eivät ole kahvikekkerit tai edes pelkkä seurustelutilaisuus, vaikka usein niissä tarjoillaan kahvia ja uusiin ihmisiin tutustuminen on luontevaa.

Kirkon perinteestä tuttuja ovat vanhojen herätysliikkeiden seurat ja taloissa kiertävät kinkerit.
– Oikeastaan esikuva on alkuseurakunnassa asti. Silloin uskovat kokoontuivat kodeissa, Kuosmanen tietää.
– Tärkeintä on viipyä hetki Jumalan sanan ja hengellisen ravinnon äärellä.

Taakka kevenee

Tuulialassa illan ohjelmaan kuuluu kutsutun puhujavieraan sana, yhteistä laulua ja rukousta.
– Puhujia on moneen lähtöön, aivan kuten meitä ihmisiäkin, Kuosmanen kuvailee.
– Kotoisessa ympäristössä puheet eivät ole teologisia esitelmiä, vaan puhuja liittää jonkin Raamatun kohdan elämään ja arkeen.

Hengelliseen iltaan sisältyy aina myös yhteistä rukousta, usein jonkun asian tai ihmisen puolesta.

Myös kaikilla läsnäolijoilla on mahdollisuus sanoa sananen, jos siltä tuntuu.
– Joku voi kertoa vaikkapa jostain rukousvastauksesta tai tapauksesta, jossa Jumala on auttanut.

Kun yhteinen ilta päättyy, Pirkko-Liisa Kuosmanen saattaa vieraansa kotimatkalle.
– Itselleni isoin kiitos on katsella iloista ja helpottuneen näköistä porukkaa, hän toteaa.
– Ja parasta on, kun näkee, kuinka jonkun raskas taakka on keventynyt illan aikana, Jumalan hoidossa.

Teksti ja kuva: Marita Miettinen
Juttu on julkaistu Kirkonportti-liitteessä 3/2017.

Kotiseurat Kuosmasella, syksy 2017:
Os. Harjutie 24. Seurat alkavat klo 18. 

Pe 18.8. puhujavieraana Orvokki Kariniemi.
Ma 28.8. Turkka Aaltonen ja Artur Soitu (Petroskoi)
Pe 22.9. Kari ja Tuula Missilä
Pe 13.10. Hannu Grönroos
Pe 3.11. Pertti Hannula.



Pirkko-Liisa on emännöinyt seuroja jo kahden vuosikymmenen ajan. - Parasta on nähdä, kuinka ihmisten taakka kevenee illan aikana, hän sanoo.