Elämän neule

Minä sitten pidän neulomisesta. Pidän siitä, kuinka silmukat luovat puikkojen avulla ketjua toistensa päälle ja varaan. Pidän siitä, kuinka silmukka vähän eri tavalla tehtynä näyttää valmiissa neuleessa uudelta muodolta. Pidän siitä, että lanka rullaa sormieni läpi ja luo jotain uutta.

Pidän neulomisessa jopa siitä, etten ole siinä kovin hyvä. Muhkuroita tulee. Jälki on usein epätasaista. Välillä en muista, mitä seuraavaksi pitää tehdä ja etsin ohjeet. Joskus silmukka vallan karkaa. Usein saan sen noukittua itse, mutta niitäkin kertoja on, kun täytyy purkaa hurjasti valmista, että saan korjattua pudonneen silmukan tekemän reiän. Ja niitäkin kertoja on, kun joudun pyytämään apua, kun en itse enää osaa.

Pidän neulomisessa siitä, että se muistuttaa minua elämästä.
Kuin silmukat, päivämme rakentuvat toistensa varaan. Jokainen päivä, jokainen valinta, päätös ja tapahtuma muotoilevat tulevia. Tämän päivän tekemisten merkitystä tulevalle on vaikea nähdä, mutta kun kudelma on pitemmällä, niin jokainen muhkura ja väärin tehty silmukka näkyy.

Lohduttavaa on se, että kukaan meistä ei ole niitä muhkuroita vailla. Jokaiselta karkaa välillä silmukka puikoilta. Jokainen tekee joskus väärän silmukan silloin, kuin piti tehdä se oikea.

Raamatussa sanotaan: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu." Hyvä Jumalamme näkee elämämme neuleen sen ensisilmukasta viimeiseen asti. Hän näkee ja tietää jokaisen kuhmuran ja kolon, jokaisen karanneen silmukan. Kun epäröimme tai olemme ihan hukassa voimme turvata häneen ja kysyä neuvoa. Ja vaikka etsiessämme karannutta silmukkaa joutuisimme joskus purkamaan neuletta, voimme luottaa siihen, että Jumala ei meitä hylkää tai jätä yksin.

Joskus vanhaa on rikottava, jotta voi rakentaa uutta, parempaa. Ja vaikka kudelma olisi miten reikäinen, epätasainen ja virheitä täynnä, katsoo Jeesus sitä ristiltä ja rakastaa!

Lämpöisiä neulontahetkiä pakkaseen!

Tiina Koskinen
vt. nuorisotyönohjaaja