Meitä kuullaan

Johanna Kylmälahti

Epäiletkö joskus, että Jumalaa ei olekaan? Syitä voi olla monia.

Olin rukoillut useamman vuoden samojen asioiden puolesta. Eräänä iltana havahduin, että en ollut mielestäni saanut yhteenkään rukoukseen vastausta. Ajattelin, että joko Jumalaa ei ole tai Hän ei kuuntele ainakaan minua.

Pettyneenä ja katkerana kyselin, oliko minulle koko lapsuuden ajan valehdeltu rakastavasta ja kaikkivaltiaasta Jumalasta. Päätin unohtaa kaiken ja jatkaa elämääni omin ehdoin. Onneksi Jumala ei unohtanut minua.

Lähdimme kesälomamatkalle pohjoiseen. Eräänä aamuna heräsin asuntovaunussa valtavaan huminaan. Yritin nousta sängystä, mutta yksikään jäsenistä ei liikahtanut. Huusin, mutta minkäänlaista ääntä ei muodostunut. Ymmärsin, että jokin on pahasti pielessä ja apua oli saatava nopeasti. Vaihtoehdot olivat todella vähissä. Ajatuksissani huokaisin vain: ”Jeesus auta!”.

Seuraava muistikuvani oli se, että heräsin märältä asfaltilta. Isä kertoi, että olin itse kävellyt vaunusta ulos. Minä jos kuka tiesin, etten omin voimin kyennyt liikkumaan senttiäkään. Se oli valtava ihme, vastaus lyhyeen rukoukseen!

Kun olimme kaikki selvinneet häkämyrkytyksestä hengissä, mieleni täytti uskomaton kiitollisuus ja riemu. Sain varmuuden, että Jumala on todellakin olemassa ja Häntä kiinnostaa tällainen tavallinen pieni ihminen. Kävi toteen Psalmin kohta: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15)

Johanna Kylmälahti
diakoniatyöntekijä