Odotuksen sietämätön ihanuus

Tiina Koskinen

Minusta on kehkeytynyt hyvä odottaja. Johtuen hätäisestä luonteestani olen kaikkialla ja aina ajoissa, usein liiankin ajoissa.

Ei ole poikkeuksellista, että olen tuntia aiemmin paikalla sovitusta. Jos oikein pinnistän, saan saavuttua vain minuuttia tai paria ennen (tosiasiassa olen istunut jo puoli tuntia läheisessä kahvilassa, autossa tai jalkakäytävän reunalla).

Koska olen aina niin ajoissa, joudun tietysti odottamaan. Odottaminenhan voi olla kauheaa piinaa tai sitten siitä voi tehdä itselleen mukavaa ja hyödyllistä. Nykyään minulla on mukanani aina kirja, ja tietenkin nykyluurien kautta voi hoidella sähköposteja ja sosiaalista elämää missä vain.

Odottaminen yleensä päättyy joskus, ja siitä seuraa tietynlainen täyttymys. Bussi tulee vihdoin, sovittu tapaaminen alkaa, kaveri saapuu kahvilaan, tai vaikka se kirja, jota olet odottanut kuin kuuta nousevaa, julkaistaan. Etenkin äidit tietävät, mitä on odottaa. Ja mikä on se onni, kun oman lapsen saa syliinsä pitkän odotuksen jälkeen.

Tavallaan onkin hauskaa, että tänä vuonna äitienpäivä ja Pyhän Hengen odotuksen pyhä osuvat samalle päivälle. Leikkiessäni Googlen hakupalvelimella ja kirjoittaessani hakusanoiksi Pyhän Hengen odotus, tuli maksettuina mainoksina äitiysvaatteita ja raskausajan terveys -mainoksia. 

Pyhän Hengen olemme saaneet kasteessa, eikä sitä meiltä pois voi ottaa, mutta silti ei auta passivoitua. Meitä kristittyjä koskee aktiivinen odottaminen. Jonakin päivänä Jeesus tulee takaisin ja hän antoi kyllä jokusen tehtävän tehtäväksi ennen sitä.

Pyhä Henki meissä saa aikaan rakkautta ja tarvetta julistaa iloa eteenpäin. Jeesus itse kehotti meitä aktiiviseen odottamiseen: olemaan valveilla, opettamaan ja kastamaan, palvelemaan lähimmäisiämme. Hän odottaa meidän kertovan koko maailmalle, että hän on voittanut kuoleman ja että synnit voi saada anteeksi. Taivasyhteys on korjattu!

Tämäkin odottaminen aikanaan päättyy täyttymykseen. Lopulliseen iloon.  
Ennen sitä ei viitsitä odotella kärvistellen, vaan toimien sen rakkauden siivittäminä, mistä saamme ammentaa joka päivä!

(M)eidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
1.Tess. 5: 8-11

Tiina Koskinen
nuorisotyönohjaaja