Pelkkä joulukoriste?

Henriikka Tarri

Jeesus sanoi Taivaan valtakunnan olevan lasten kaltaisten, enkä yhtään ihmettele miksi.

Lapset ovat monin tavoin meitä aikuisia viisaampia ja opettavat meitä vähintäänkin yhtä paljon kuin me heitä. Tässä pieni esimerkki yhdestä niistä suurista viisauksista, joita olen lapsiltani oppinut.

Ostin tyttäreni kanssa muutama vuosi sitten suloisen pienen seimikoristeen. Laitoimme sen kunniapaikalle lipaston päälle koko joulun ajaksi. Loppiaisen jälkeen keräilin joulukoristeita laatikkoon ja olin juuri ottamassa lipaston päältä tuota jouluseimeä, kun tyttäreni osui paikalle. Hän kysyi minulta, miksi laitan seimen pois. Selitin, että joulukoristeita pidetään esillä vain joulun ajan ja sen jälkeen ne kerätään laatikoihin odottamaan seuraavaa joulua.

Kuullessaan tämän pienen tyttöni suupielet kääntyivät alaspäin ja hartiat lysähtivät. Kysyin, oliko hän ajatellut, että pitäisimme koristetta esillä läpi vuoden. Tyttö nyökkäsi ja sanoi, ettei hän ollut ajatellut sen olevan pelkkä joulukoriste. Niin seimi sai jäädä ja minä ymmärsin, miten oikeassa tyttöni olikaan.

Jeesus-lapsi kuuluu jouluun. Kouluissa voidaan vielä esittää seimi-kuvaelmaa, käydä joulukirkossa ja puhua siitä, miksi joulua oikeasti vietetään. Melkein kaikissa suosituimmista joululauluista puhutaan Jeesuksesta tai ensimmäisestä joulusta, vaikkei aina ihan suoraan. Sellainenkin ihminen, joka kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi tai ”uskoo ehkä johonkin, mutta omalla tavallaan”, voi nostaa jouluseimen tupansa koristeeksi ja lähettää pyhää perhettä kuvaavia kortteja läheisilleen. Vauvat ovat söpöjä, ja perheidylli romanttisessa tallissa aasien ja lampaiden keskellä sopii koristeeksi kenelle vain. Onhan joulun keskeinen sanomakin rakkaus.

Mutta joulun tultua Jeesus-vauva pakataan laatikkoon varaston perälle odottamaan seuraavaa joulua. Sitten ”taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”, kuten suomalaisten rakastama joululaulukin kertoo.

Jeesus ei koskaan saa jäädä meidän kotiimme koko vuodeksi. Hän ei saa kasvaa aikuiseksi, koska ristillä riippuva mies on inhottava näky ja lisäksi se pakottaa meidät miettimään omaa osuuttamme tuohon kärsimykseen. Jeesus kärsi ja kuoli minun pahuuteni tähden. Se ei ole suloista tai romanttista. Se ahdistaa ja masentaa. Parempi siis pitäytyä siinä Joulun Lapsessa, joka on vain vaaraton pikkuvauva eikä liity minuun mitenkään. Ja joulun mentyä sen voi viedä pois, niin ei tule liikaa ajatelluksi, vai kuinka?

Ehkäpä kuitenkin tänä jouluna uskaltaisit ottaa riskin. Antaisit Jeesukselle sijan joulussasi, etkä pakkaisikaan häntä pois kuusenkoristeiden ja kynttelikköjen mukana vaan antaisit jäädä luoksesi koko vuodeksi.

Antaisit hänelle mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi ja näyttää, mitä hän on sinun puolestasi tehnyt. Ehkäpä saisit silloin huomata, että Jeesus ei olekaan pelkkä joulukoriste vaan joulun sanoma on todellinen. Eikä se ole riippuvainen siitä, onko ympärilläsi jouluna paljon ihmisiä vai vietätkö joulua yksin. Onko lunta vai sataako vettä. Onko jouluruokaa pöytä pullollaan vai syödäänkö jouluateria nakkikioskilla.

Joulun sanoma on Jumalan rakkaus sinua kohtaan. Hän rakastaa sinua niin paljon, että antoi ainoan poikansa syntyä maailmaan, kärsiä ja kuolla, ettet sinä joutuisi kadotukseen vaan saisit iankaikkisen elämän.

Tänä jouluna Jumala tahtoo antaa sinulle joululahjaksi jotain tarpeellista, oman poikansa.

Hän toivoo, että otat lahjan vastaan, ja ettet pitäisi sitä pelkkänä joulukoristeena vaan ottaisit sen osaksi elämääsi. Antaisit sille kunniapaikan sydämessäsi ja säilyttäisit sen siellä ikuisesti.

Henriikka Tarri
diakonian työalajohtaja