Ajatusvirtaa kaivolla

Irene Kettunen

Kaikilla meillä on elämän jano. Keväällä se vain tiivistyy ja kasvaa. Se on sitä ihmisen ikävää toisen luo. Ihmissuhteitten hyvä laatu tyydyttää aika paljon tätä janoa. Raamatun ihmisille kaivo oli luonnollinen kohtaamispaikka. Siellä kuultiin hyvät ja huonot uutiset, otettiin kantaa, selvitettiin ristiriitoja ja siirrettiin perinteitä.  

Pysähdytään mekin hetkeksi ikivanhalle kaivolle.

Hämmästyttävä Jeesus, sinä jaksat yhä yllättää. Sinäkin uuvuit. Mutta ymmärsit pysähtyä. Oikein istuit kaivolle. Tunsit janon varpaisiin asti. Varmasti ajattelit, että nyt juuri on hyvä olla yksin ja hiljaa. Mutta sitä ei kestänyt kauan.

Nainen lähestyy kaivoa. Näit hänet jo kaukaa. Et lainkaan pelännyt kohtaamista. Kaikki sinussa oli avointa ja valmista. Sinä teit avauksen. Ilmaisit rehellisesti tarpeesi. ”Anna minun juoda astiastasi” (Joh.4:7). Se on intiimi ja avoin pyyntö. Et miettinyt kuka on juutalainen tai kuka samarialainen. Sinun vain oli jano. ”Anna minun juoda”, miten kaunis pyyntö. Uskalsit olla tarvitseva.

Naisen ihmettely sen sijaan paljasti hetkessä ihmisten valtapelit. Sinä et kuitenkaan noteerannut niitä lainkaan. Olit vapaa. Jossain vaiheessa ilmaisit oman toiveesi: ”Jospa tietäisit …ja ymmärtäisit”.

Tämä on todellista välittämistä, vilpitöntä rakkautta. Tahdot meidän tietävän ja ymmärtävän minkä lahjan Jumala on antanut. Tahdot meidän tuntevan sinut, mutta senkin ilmaisit jotenkin arasti. Jos tietäisit, ”pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä”. Aivan kuin olisit sanonut, että kaikki eivät halua tietää. Olit varovainen, koska tiesit, että tämän veden tyrkyttäminen muuttaisi sen aivan muuksi kuin mitä se oikeasti on. Sammuisiko siitä silloin janokaan?

Nainen on edelleen aika kuutamolla, mutta alkaa saada kiinni omasta tilastaan ja vastaa rehellisesti Jeesuksen kysymyksiin. Ihmisten kanssa vaikeassa tilanteessa rakkaus ja oikeat kysymykset avaavat tietä. Lähde aukeaa. Sisäinen kipu saa nimen. Murhe on poissa ja iloa virtaa sisään siitä puhdistavasta vedestä, jota Jeesus jokaiselle janoavalle antaa.

Irene Kettunen
diakoniatyöntekijä