Kuka kelpaa?

Selatessani yli 30 vuotta sitten tekemääni leikekirjaa silmiini osui otsikko Ei mitään uutta ihmisessä.  

Juttu kertoi älykkäästä ihmisestä, joka vuodesta toiseen keksi uutta ja kehitti vanhoista keksinnöistään entistä parempia sovelluksia. Vain yhdessä asiassa hän oli epäonnistunut: itsensä kehittämisessä, oman henkisen tasonsa parantamisessa.

Sama asia on askarruttanut mieltäni viime aikoina lukiessani Markuksen evankeliumia.

Ihmettelin, miten vähän opetuslapset muistivat ja ymmärsivät Jeesuksen opetuksista ja ihmeteoista, joiden todistajina he olivat juuri olleet.  Kuinka helppoa onkaan nähdä toisissa ihmisissä vikoja ja virheitä.

Ihmettelyni loppui kuitenkin nopeasti huomatessani syyllistyväni itse aivan samoihin virheisiin. Olin kuin Juudas, joka viimeistä ateriaa syödessä kysyi: ”Opettaja, en kai se ole minä?”  

Raamatun henkilöistä olen aina samastanut itseni samarialaiseen naiseen, joka kohtasi Jeesuksen Jaakobin kaivolla. Raamattua lukiessani huomaan kuitenkin muistuttavani jokaista Jeesuksen opetuslasta. Kaikki samat huonot luonteenpiirteet ja heikkoudet löydän myös itsestäni.  Niinpä en lainkaan ihmettele Jeesuksen sanoja: ”Kuinka kauan minun pitää vielä kärsiä teitä.”

Ja kuitenkin. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta Jeesus ei valinnut työnsä jatkajiksi lankeamattomia enkeleitä, vaan meitä monella tapaa epätäydellisiä ihmisiä.  

Kun Jeesus valitsi seuraajiaan, hän ei kysynyt kenenkään saavutuksia eikä ansioluetteloa nähtäväkseen, vaan sanoi ainoastaan: ”Seuraa minua.” Samoin hän kutsuu meitä tänäkin päivänä. Hän ei vaadi meiltä mitään, ainoastaan halua tulla mukaan.

Jos joku tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, niin Jumalan sanaa koettelemalla pääsee kyllä selville toteutuuko se vai ei. (Joh. 7:17)

Ritva Mäki
lastenohjaaja