Kuolemasta elämää

Pietari Korhonen

Kevät on aikaa, jolloin luonto herää. Maantien laitaa tepastellessamme huomaamme, kuinka ensin leskenlehdet työntävät keltaisen kukkansa kuolleen, ruskean heinikon seasta. Samalla huomaamme ensimmäiset sinivuokot koristavan metsikön laitaa.

Myös lukemattomat muut kukat ja kasvit alkavat pikkuhiljaa nousta ja koristaa luontoa. Ne nousevat ikään kuin tyhjästä, kuolleen tuntuisesta maaperästä. Tiedämme myös, että pelkkä vesi ei riitä kasvikunnan heräämiseen vaan tarvitaan auringon valoa ja lämpöä. Auringon puutteessa kasvu lakkaisi ja kasvi surkastuisi.

Keskellä kirkkainta kevättä vietämme samalla myös pääsiäisen aikaa. Pääsiäinen saa jälleen kerran muistuttaa meitä siitä, kuinka kuolemasta seurasi elämä. Jeesus todellakin kuoli ja haudattiin, mutta siihen ei juttu päättynyt. Kolmannen päivän aamuna tapahtui Ylösnousemus, pääsiäisen suuri ihme, josta evankeliumien kirjoittajat ovat antaneet todistuksensa.

Jeesuksen täytyi ensin häväistynä, pilkattuna ja Jumalan hylkäämänä kuolla, jotta hän sovittaisi koko ihmiskunnan synnit eli myös minun syntini. Ylösnousemus puolestaan osoitti, että Jeesus on  kuoleman voittaja ja portti tulevaan elämään. Minuakin odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Taivaan Isän luona, koska syntini ovat sovitetut ja armosta anteeksiannetut.

Eräs paljon laulettu pääsiäisvirsi alkaa sanoin ”Aurinkomme ylösnousi…” Aurinko on ylösnousseen Herramme vertauskuva, ja auringonnousu symboloi hänen kuolleista nousemistaan.

Meidän aurinkomme Jeesus ylösnousi ja antoi meille mahdollisuuden elämään, kuten taivaalla loistava aurinko antaa kasvikunnalle edellytyksen nousta roudan alta uuteen elämään.

Pietari Korhonen
kanttori