Odotus

Matti Vehviläinen

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Lausahdus pitää varmasti paikkansa monessakin tilanteessa. Ensimmäistä lastaan odottava äiti miettii minkälaiset pienet sormenpäät ja minkä värinen hiustupsu tulevalla rakkaalla onkaan.

Lapsi odottaa intensiivisesti ja malttamattomasti. Äidin tai isän kotiintulo töistä on riemullista, kun pieni hyppää portaiden yläpäästä suurella loikalla syliin, antaa märän suukon ja rutistaa pitkään.

Joulua odottava lapsi toivoo lahjoja, vanhempien huomiota, hyvää oloa ja juhlaa. Aikuinen puolestaan kaipaa rauhaa ja lepoa, iloa lasten ilosta. Me siis odotamme. Odotamme sellaista, mitä ei vielä voi omistaa. Mutta kun odottaa jotain, mieli jo kiinnittyy siihen ja ikään kuin omistaa sen.

Uskon olemusta voisi kuvata sanaparilla ”jo nyt – ei vielä”. Usko on sekä odottamista että omistamista. Siksi Raamattu sanoo: ”Odota Jumalaa”. Turvaamalla häneen me olemme osallisia kaikista Jumalan lahjoista. Niistäkin, jotka vielä odottavat meitä jossain tulevaisuudessa.

Sain marraskuussa tehdä matkaa päiväntasaajan tuolle puolen. Tapasimme tansanialaisia ystäviä, joiden kanssa olemme yhdessä nyt jo kolmen vuoden ajan rakentaneet Kimbilio-turvakotia Morogoron naisille.

Matkan aikana minua puhutteli ihmisten kiitollinen elämänasenne. Yleensä keskustelun pohjavireenä oli ilo Jumalan avusta – ”Jumala on siunannut meitä ja lapset ovat päässeet kouluun”, ”Luotan siihen, että Jumala pitää minusta huolen”. Liikenteessäkin ilo Jumalan huolenpidosta näkyi. Nimittäin kuorma-autojen takalaitoihin ja henkilöautojen ikkunoihin on maalattu tekstejä, kuten ”Neema za Mungu” – Jumalan armo.

Ilosanoma meitä auttavasta ja rakastavasta Jumalasta murtautuu taas joulun aikana kirkkaana ja tuoreena esiin. Omiensa luokse saapuva Vapahtaja tulee sitomaan haavoja ja kulkemaan väsyneen vierellä. Hän tulee nostamaan katseemme kohti Jumalan mahdollisuuksia, hänen jolle ”mikään ei ole mahdotonta”.

Joulun aika tuo toivottavasti mukanaan jotain hyvää - levollisen hetken ja hengähdystauon: kokemuksen Jumalan antamasta rauhasta ja ilosta. Sitä ainakin oma sydämeni kaipaa.

Raamattu lupaa, että kerran perillä, taivaassa, kaikki kaipaus ja odotus täyttyy. Ei tarvitse enää toivoa eikä odottaa, ollaan tultu kotiin.

Ennen sitä nautimme joulusta.

Matti Vehviläinen
kappalainen

 

Ps. Lue lisää Kimbilio-turvatalosta osoitteesta www.kimbilio.fi