Paasto - sanoja vai tekoja?

Emmi Korpi

Oletko joskus katsonut kauhuelokuvaa ilman ääntä? Vertahyytävästä pätkästä saa toisenlaisen näkökulman elokuvan tapahtumiin kun äänimaisema jää pois. Pelkän kuvan avulla on helpompi tarkemmin seurata tapahtumien kulkua ja näyttelijöiden tunnereaktioita.

Samoin on romanttisen komedian laita. Kun elokuvasta hiljentää viulut ja naurut, voi näyttelijöiden ilmeistä ja eleistä lukea iloa, odotusta ja lämpimiä tunteita.

Suomalaisessa mediassa on esillä päivittäin varsin paljon asiantuntijapuhetta. Erilaisilla foorumeilla alan asiantuntijat arvioivat ja analysoivat nykytilannetta sekä antavat ohjeita kuinka toimia tulevaisuudessa.

Myös meillä kirkossa on paljon puhetta. Piispat, papit ja kirkolliset vaikuttajat puhuvat lähimmäisen rakkaudesta, omasta jakamisesta ja armosta, joskus myös Jeesuksesta ja anteeksiannosta. Myös me puhumme niistä, toivomme itsellemme ja läheisillemme hyvyyttä ja tasapuolisuutta, aika ajoin kaipaamme syvästi anteeksiannon ja armon kokemusta.

Mutta elämmekö niitä todeksi omassa arkisessa elämässämme? Puhuttu tai toiveena ilmaistu asia ei vielä merkitse sitä että jotain on tehty. Millaiselta meidän elämämme vaikuttaisi vieressämme elävältä, jos meistä yht´äkkiä otettaisi äänet pois? Mitä toinen, vieras ihminen lukisi minun kasvoiltani ja teoistani? Entä sinun?

Tulevana laskiaissunnuntaina laskeudumme pääsiäistä edeltävään paaston aikaan. Paastoa on vanhastaan kaikissa kirkkokunnissa käytetty myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan. Meillä luterilaisessa kirkossa paaston viettäminen on ollut hieman hankala käsite ja vieras asia kun puolestaan itäisessä sisarkirkossa paaston merkitys on korostuneempi.

Paastoaminen hengellisessä mielessä ei merkitse vain pidättäytymistä tiettyjen ruokien, kuten lihan, syönnistä. Se merkitsee myös oman itsepäisen, armottoman ja kovan asenteen taivuttamista kohti toisen ihmisen kokonaisvaltaista hyvää. Paasto merkitsee myös erottautumista sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta.

Jumala itse on todennut profeetta Jesajan suulla:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
(Jes. 58:6-9)

Haastan sinua tulevan paaston aikana miettimään, miltä elämäsi näyttäisi jos siitä otettaisiin äänet pois. Millaisen kuvan elämästä haluaisit ympärillä oleville näyttää? Entä millainen onkaan se ristiä kohti kulkevan Vapahtajan katse, joka katsoo sinuun lempeästi, armahtaa sinut ja sanoo: ”Mene ja tee sinä samoin”.

Emmi Korpi
seurakuntapastori