Tiellä ken vaeltaa

Terhi-Tuulia Keränen

Nykyisen virsikirjan numero 15 on yksi suosikeistani, aina vain. Yksi syy on se, että osaan virren ulkoa. Rakastin lapsena kaunokirjoituksen harjoittelua, ja kultaisella 80-luvulla kyseinen virsi oli vielä sangen uusi. Äitini ehdotuksesta kirjoitin kruunut, valtikat, rikkaat elämät ja Hoosiannat suureen raitavihkoon kymmeniä kertoja. Käsiala parani ja teksti jäi mieleen.

”…noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas.” Mitenhän me toimisimme, jos tulevana sunnuntaina Kuningas kulkisi vaatimattomalla polkupyörällä tuosta kirjakaupan ja kirkon ohi? Adventin evankeliumissa fariseukset pyysivät Jeesusta rauhoittamaan huutavia ja riemuitsevia opetuslapsia. Jeesus tokaisee ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Jokos nyt on kivien lauluvuoro?

”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.” Tässä on jotain sellaista, mitä moni meistä marraskuussa tarpovista varmaankin tarvitsee. Arjen koneisto jauhaa lujaa, vaikka mieli on kuranruskea ja voimat vähissä. Töihin, kouluun, kauppaan ja harrastuksiin. Odotamme joulua, joka tuo juhlan, pienen lomankin. Jeesuksen sanoma on vastavoima, hänellä on tarjota tiellemme valoa. Syntiemme sovittaja voi antaa elämän rikkauden arkipäiväänkin. Armahduksen itseämme ja toinen toistamme kohtaan. ”Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.”

”Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa.” Jeesuksen koko elämä oli tällaista. Moni toivoi kruunuja ja välkettä. Päinvastoin, useassa kohtaa koko hänen elämänsä kulku oli ”suurien salien” ulkopuolella. Meille on usein kova paikka se, että Jumalalla on meille suunnitelma, joka ei aina ole sellainen kuin toivoisimme – usein se on paljon parempi!

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.
Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia.
Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

- Jesaja 29:11

Terhi-Tuulia Keränen
kanttori