Ajatuksia lehmistä ja ilosta

Tiina Koskinen

Oletko koskaan päässyt katsomaan, kun lehmät pääsevät keväällä ensimmäisen kerran pitkän talven jälkeen ulos navetasta laitumelle? Pimeä, ankea paikallaanseisova harmaus on takana ja edessä aukeaa vihreä vapaus. Se on oikeasti katsomisen arvoinen tapahtuma! Vanha, arvokas useasti vasikoinutkin kanttura saattaa villiintyä juoksemaan ja hyppelemään pelkästä riemusta. Ilma on täynnä äänekästä kohellusta ja väitän, että jos lehmät osaavat nauraa, niin juuri silloin ne hihkuvat ilosta laittaen suorastaan tanssiksi.

Ilo on aivan erityinen tunne. Se on hyvin kokonaisvaltainen ja saa meidät käyttäytymään usein jopa estottomammin. Ilo naurattaa ääneen ja ilmenee usein ihan yhtä fyysisesti, kuin lehmillä kevätlaitumella. Kasvot aukeavat hymyyn, saatat taputtaa ja hypähdellä. Iso nauru voi tuntua pitkään vatsalihaksissa. Tuhlaajapojan isäkin juoksi poikaansa vastaan, vaikka aikuiset miehet eivät siihen aikaan juosseet. Se ei ollut sopivaa, eikä arvokasta. Mutta ilo saa unohtamaan statuksen ja oman egon ja asettaa asioita mittasuhteisiin. Ilo on myös korjaavaa. Kurjinkin asia näyttää vähän helpommalta, jos saa nauraa jollekin muulle jutulle siinä välissä.

Aion nyt verrata meitä ihmisiä lehmiin. Älä pahastu, mutta sellaisia me olemme. Pitkälti elämme pimeässä navetassa jurottaen, arkisia rutiinejamme toistaen. Kunnes ehkä tapahtuu jotain ihmeellistä. Joku avaa oven ja valo leikkaa pimeää. Se sattuu silmiin ja voi vähän arveluttaakin - mitä nyt tapahtuu! Aika ajoin elämässä on niitä hetkiä, kun Jeesus avaa oven valoon. Kun seuraat valoa, voit astua ulos ovesta. Se ilo mikä syntyy Kristuksen rakkauden läsnäolossa on aivan omaa luokkaansa. Se on puhdistavaa, korjaavaa, se tuntuu ihan fyysisesti ja saa hihkumaan ja hyppimään. Hän kuoli ristillä vuoksemme ja kutsuu meitä seuraamaan häntä. Ei ihme, että profeetta Malakia sanoi näin:

”Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.” (Mal.3:20)

Jeesuksen seurassa pimeäkään ei ole enää pimeää, koska hän on vierellämme. Surusta ja vihasta, kaunasta ja katkeruudesta saamme kohottaa katseemme ja ottaa vastaan hänen rakkautensa. Ja iloita!

Tiina Koskinen
nuorisotyönohjaaja