Kohti pääsiäistä, kohti armoa

Heli Orre

Alkuvuodesta on taas valittu niin viime vuoden parhaita urheilijoita, biisejä kuin elokuviakin. Teeveestä on tullut mm. Emma-gaala, Oscar-gaala ja Kultainen Venla -gaala. Olemme saaneet nähdä hienoja suorituksia monilla eri aloilla ja palkitut ovat varmasti tehneet paljon töitä saavutustensa eteen.

On hienoa, että ihmisillä on unelmia ja päämääriä, joiden takia he ovat valmiita laittamaan itsensä likoon ja me muutkin ihmiset saamme nauttia työn hedelmistä.

Unelmista puhutaan nykyään paljon ja välillä tuntuu, että meillä jokaisella pitäisi olla joku maailmaa mullistava tavoite, jotta olisimme hyviä ihmisiä.

”Voit olla/tehdä mitä vain, jos päätät niin.” ”Tähtää korkealle!” ”You can do it!!” Kannustavia iskulauseita syötetään meille joka suunnasta.

Jos onnistut olla ahdistumatta siitä, että tavoitteenasi ei ole voittaa Oscaria, Kultaista Venlaa, Nobelin rauhanpalkintoa tai jotain muuta arvostettua titteliä, tuutataan meille myös muita odotuksia.

Teeveestä tulee nykyään vaikka minkälaisia tosi-tv-  ja lifestyle ohjelmia, jotka ainakin minulle ovat alitajuisesti muodostaneet ihmiskuvaa, johon tulisi pyrkiä. Tajusin sen tammikuussa, kun tuntui siltä, että pää on ihan täynnä kaikkea, josta ei saa oikein otetta, ja se toi pientä ahdistusta.

Kun pieneksi hetkeksi pysähdyin miettimään, mistä tämä ahdistus johtui, tuli mieleeni yksi sana: odotukset. Tuntui siltä, että joka puolelta kohdistui minuun jos jonkinlaisia odotuksia vaikka kukaan ei niitä edes sanonut.

Olisi pitänyt olla töissä tehokkaampi, järjestelmällisempi ja tehdä kaikki levosta käsin. Kotona olisi pitänyt olla kaunista ja siistiä. Itsestäkin olisi pitänyt pitää parempaa huolta; syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja muistaa hemmottelukin.

Hiljaisuuden retriitissä sain pahimman ajatusmylläkän pysähtymään. Silti huomaan, että sinne samaan kuoppaan on hyvin helppoa luiskahtaa takaisin.

Onneksi saan tässä elämässä kuitenkin luottaa muuhunkin kuin omaan voimaani. Hän joka sanoi ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” sanoi myös Paavalin suulla ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”

Vaikka en tässä elämässä saisikaan Oscaria, Master Chef -titteliä enkä saisi aina edes pidettyä kotia niin siistinä kuin itse toivoisin, voin luottaa siihen, että Jumala itse pitää minusta huolta ja johtaa kerran taivaaseen.

Tämän maailman haasteita saan katsoa armon läpi. Jopa sitä, että jossain vaiheessa luultavasti taas kuuntelen enemmän tämän maailman vaatimuksia kuin Jumalan lempeää ääntä – ja ahdistun.

Silloin saan jälleen kääntää katseeni ristille, jossa Jeesus sanoi ”Se on täytetty.” Kelpaan Jumalalle juuri sellaisena kuin olen ja saan elää hänen rakkaudessa ja armossaan joka päivä.

Heli Orre
nuorisotyönohjaaja