Tähteä seuraten

Joulukuusen koristeet on riisuttu ja kuusi on kannettu pois, ehkä haikein mielin.  Juhla on ohi, edessä arki ja työ, härkäviikot ja reikäleivät. Kevääseen on pitkä aika.

Juhlakausi päättyi loppiaiseen, joka kertoo tähteä seuraavista tietäjistä. Nämä tietäjät lähtevät uuden ja tuntemattoman perässä, vain tähteä seuraten. Minusta koko hanke vaikuttaa mielettömältä. Se on täytynyt vaatia rohkeutta, lujaa uskoa ja varmaan myös hulluutta.  Mutta riski otettiin, vaistoon luotettiin, tähteä seurattiin. Asia oli tärkeä.

Ajattelen, että kristityn arkivaelluksessa olennaista on johdatuksen etsiminen. Ei vaan joskus, vaan jatkuvasti. Joka päivä, suurissa ja pienissä asioissa. Ehkä joskus jonain ohikiitävänä hetkenä tuo johdatus ja kutsumus näyttää selkeältä ja kirkkaalta – kuin kirkas tähti – mutta usein saa vain luottaa vaistoonsa ja johdatus tuntuu hämärässä kulkemiselta. Tähti peittyy pilvien taakse ja usko on koetuksella. Näinkö koskaan mitään valoa?

Ja kuitenkin Jumala on luvannut johdattaa jokaista, joka kulkee rukoillen. Tietäjät löysivät etsimänsä, uuden kuninkaan. Mutta samalla he löysivät jotain ihan muuta kuin mitä olivat etsineet. Johdatus, tähden seuraaminen, tuottaa yllätyksiä.  Usein jotain sellaista, mihin oma mielikuvitus ei edes riittäisi.

Pyhän Birgitan rukous on ajankohtainen joka päivä, erityisesti nyt kun olemme aloittaneet uuden vuoden, ja uuden sekä vanhan taitekohdassa olemme kysyneet, mitä tästä minun elämästäni oikein tulee.

Herra osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.
Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa.
Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.

Päivi Aikasalo
seurakuntapastori

Päivi Aikasalo