Äitienpäivänä

Saila Munukka

Toukokuuhun kuuluu vapun riennot, ja sen jälkeen pysähdymme miettimään äitiämme. Jokaisella on äiti, joten jokainen pystyy pysähtymään sanan äärelle. Toisen äiti on pullantuoksuinen, toisen on kiireinen virkaäiti. Jollakin on äiti, joka ei rakastanut ollenkaan ja jollekin äiti on maailman tärkein ihminen, joka halasi elämäntiellä mennen tullen.

Äiti ja äitiys ei jätä meitä ketään kylmäksi. Oman äitiyden kautta herää pohdinta, minkälainen äiti itse olen. Tai jos elämän kipukohtana on lapsettomuus, voi äitienpäivä olla raskas ja tuskainen viettää. Äidin ikääntyminen taas laittaa elämän realiteetit uusiksi. Äkkiä huomaa, että minä – tytär tai poika – olenkin se hoitaja, kun ennen olin se, jota äiti auttoi neuvoillaan ja ohjeillaan. Samalla huomaa, että äiti on aina äiti.

Jeesuksen äidiksi lupautui Neitsyt Maria. Nuori tyttö, joka nykypäivänä olisi aivan liian nuori äidiksi meidän yhteiskunnassamme. Hänen tehtävänsä oli samalla kertaa olla neitsyt ja äiti. Jollain tasolla hän varmasti ymmärsi tehtävänsä suuruuden, mutta ymmärsikö hän kokonaisuudessaan mitä enkelin ilmoitus hänelle elämään toi? Mitä oli olla Jumalan Äiti?

Itselleni Marian, naisen ja ihmisen, esimerkki ottaa vastaan Jumalan antama tehtävä nöyränä mutta kiitollisena on rohkaiseva. Jumala loi katseensa vähäiseen, Mariaan, ja häntä kunnioitettiin autuaana. Jumala katsoi alhaiseen ja teki hänestä poikansa äidin. Näin me kaikki voimme luottaa, että Jumala ei ole luonut niin vähäistä, jota Hän ei muistaisi ja jonka kautta ei voisi toteutua Jumalan rakkaus maan päällä. Marian naiseus ja äitiys rohkaisee katsomaan elämää uskaliaasti ja rohkeasti. Hän on vahva esimerkki.

Jumalan rakkaus tuli ihmiseksi hänen kauttaan, jotta me kaikki olisimme saman armon halauksessa.

Saila Munukka
vs. seurakuntapastori