Epäonnistunut etsintä

Helena Mäntylä

”Kerran pyysin Jumalaa nostamaan tikkuaskin ilmaan – sen jälkeen olisin ollut Jumalan nöyrä palvelija.”

Törmäsin jokin aika sitten eräässä lehdessä artikkeliin, jossa suomalainen koomikko avautui epäonnistuneesta Jumalan etsinnästään. Hän oli valmis tulemaan uskoon, maksoi mitä hyvänsä. Jumalalle oli annettava mahdollisuus. Raamatussahan sanotaan, että kolkuttavalle avataan. Pettyneenä hän totesi, että kolme vuotta kestäneen etsinnän jälkeen Jumala ei avannut. Uskoa ei syntynyt.

Mikä meni pieleen?

Kyseinen herra ei ole ollut ainoa laatuaan, joka on pyytänyt Jumalalta todistusta olemassaolostaan. Pienenä itsekin muistan maanneeni silmät kiinni sängyllä ja pyytäneeni ”Pliis Jumala. Anna mulle taikavoimia!” Sitten avasin silmät ja toivoin, että saisin kattoon ilmestymään kukkia. En saanut.

Meillä ihmisillä on taipumus työntää Jumala pieneen laatikkoon ja odottaa, että Hän toimisi antamissamme puitteissa ihmeellisen yliluonnollisesti. Jumala ei ole kuitenkaan ihmisen ohjailtavissa vaan Hän on paljon suurempi ja toimii tavoilla, joita vähiten odotamme. Usein Jumalan tavat toimia ovat niin inhimillisiä, että monet vastaukset ja ratkaisut ongelmiin on helppo selittää järjellä pois.

Odotamme, että Jumala todistaisi itsestään. Eikö Hän ole kuitenkin jo todistanut tullessaan Jeesuksena maan päälle? Mitä me odotamme? Mitä me haluamme nähdä, jotta uskoisimme?

Jeesus ei tullut maailmaan tekemään taikatemppuja tai ilmestymään säännöllisesti ihmisille ylösnousemuksensa jälkeen.  Hän tuli ensisijaisesti etsimään ihmisiä, pelastamaan jokaisen, joka tahtoo ottaa Hänet vastaan. Jeesus tuli korjaamaan syntiinlankeemuksessa särkyneen suhteen Luojaamme. Toki Jeesus ilmestyy ja ihmeitä tapahtuu tänäänkin. Niiden pohjalle ei kannata kuitenkaan uskoaan rakentaa.

Jeesuksen seurassa kulkeneet opetuslapset saivat kuulemiensa opetusten lisäksi nähdä, kuinka Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleista ja toi toivoa toivottomilta tuntuviin tilanteisiin. He saivat nähdä miten suuri väkijoukko sai ruokaa, vaikka jaettavana oli vain muutama hassu leipä ja pari onnetonta sinttiä. Kaikesta näkemästään ja kokemastaan huolimatta he epäilivät jatkuvasti.

Jumala ei sano Raamatussa että Hän on meille armollinen jos uskomme, vaan että kaikki on tehty meille valmiiksi Kristuksessa. Usko ei ole ominaisuus tai luonteenpiirre, jota Jumala meiltä odottaa. Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin: hänen pelastavaan voimaansa ja huolenpitoonsa. Näihin lupauksiin on lupa tarttua miten pienellä uskolla tahansa.

Minäkin epäilen. Epäilen säännöllisesti sitä, että Jumalalla olisi homma hanskassa ja sitä, että hän todella vastaisi rukouksiini. Kuitenkin haluan uskoa. Ajattelen, että mitä enemmän opimme tuntemaan sitä kuka Jumala on ja mitä hän meistä ajattelee, sitä paremmin opimme näkemään hänen toimintaansa tässä maailmassa ja omassa elämässämme. Ja Jumalan tuntemisessa meitä auttaa Raamattu. Tarttuisiko siihen tänään?

”Jeesus sanoi hänelle: ´Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh. 20:29)

Helena Mäntylä
kausityöntekijä
nuoriso- ja rippikoulutyö