Evankeliumin humala

Vihtori Leskelä

Yhdysvaltalainen koomikko Louie C.K. nauratti yleisöä sanoen, että hänellä on tuhottomasti erilaisia uskomuksia siitä, mikä on elämässä hyvää ja tavoittelemisen arvoista.

Hän sanoi, että nämä uskomukset lämmittävät hänen sydäntään ja että hän hellii niitä mielessään, koska ne saavat hänen tuntemaan itsensä paremmaksi ihmiseksi, mutta käytännössä uskomukset eivät ohjaa hänen elämäänsä millään tavalla.

Ja tämä on hauskaa, koska se on totta. Se on totta meidän monien elämässä. Kirkon piirissä myös.

Avioliiton tai ylipäänsä parisuhteen suhteen meillä on paljon haavekuvia, joita hellimme mielissämme. ”Tuon sinulle vaikka kuun taivaalta.” ”Rakastan sinua enemmän kuin itseäni.” Mutta lopulta roskapussin kantaminen ulos roska-astiaan osoittautuu kamalan raskaaksi. Ja omasta itsevaltiudestaan luopuminen toisen hyväksi on vaikeaa.

Etenkin kirkon piirissä me hellimme ajatuksia lähimmäisen rakastamisesta ja omastaan antamisesta. Me hellimme Jeesuksen seuraamisen ajatusta, että kuten Herramme, mekin olisimme valmiita uhrautumaan toisten hyväksi. Että ottaisimme riskin tuntemattoman ihmisen hyväksi.

Mutta kun tulee se hetki, jolloin olisi mahdollista toimia näiden periaatteiden mukaan, me emme toimikaan niin. Korkeat ja ylväät, rakkauden täyteiset ja huomattavan kristilliset ajatukset jäävät sinne pääkopan sisälle. Pelko estää meitä toimimasta. Mukavuudenhalu kapinoi riskin ottamista vastaan. Ei meistä ollut Herramme seuraajiksi.

Ja tässä kohtaa olisi nyt evankeliumin paikka, että uskoisit tämänkin syntisi anteeksi. Kyllä, evankeliumi on totta, mutta se ei vapauta sinua ja minua yrittämisestä. Huomenna on uusi päivä, jolloin joku tarvitsee rakastavaa kristittyä lähelleen ja meidät on kutsuttu.

Turhan usein evankeliumista tehdään sellainen humala, joka antaa meille luvan jatkaa istumista tekemättä mitään uutta, ottamatta yhtäkään riskiä ja kasvamasta paremmiksi kristityiksi.  Mutta tosiasiassa Jeesuksen ristintyö ajaa meitä joka päivä kilvoittelemaan rakastamisen työssä. Luottaen Jeesuksen anteeksiantoon, mutta innostuen ja vahvistuen hänen esimerkistään.

Vihtori Leskelä
vs. seurakuntapastori