Tienristeyksessä

Vihtori Leskelä

Olen elämäni aikana seissyt usein tienristeyksessä, jossa piti valita, mihin suuntaan mennä.

Viimeisin suuri tienristeys oli Kanadan ja Suomen välillä. Kun 4 vuotta Kanadan luterilaisessa kirkossa palvelemista oli takana, minun ja vaimoni piti valita, mitä teemme seuraavaksi.

Jatkammeko hyvin alkanutta työtä ja uuteen yhteiskuntaan juurrutettua elämää Kanadassa vai palaammeko takaisin kotiin perheidemme luo ja aloitetaan jotain uutta. Mitä tehdä?

Niin kuin kristityt yleensä tekevät, mekin rukoilimme. Mutta selvää vastausta ei kuulunut. Kamppailin tähän kysymykseen vastaamisen kanssa. Tein niin tai näin, itku tulee, koska joudumme luopumaan niin paljosta. Aamulla olin toista mieltä kuin illalla nukkumaan mennessä. Mihin Jumala haluaa meidän menevän? Mikä on Jumalan tahto? Suomi vai Kanada?

Apu tuli lopulta toiselta papilta, joka muistutti meitä siitä, että harvoin Jumala asettaa meitä sellaiseen tienristeykseen, jossa vain toinen suunta johtaisi Jumalan tahdon toteutumiseen. Ei vastaus ole aina joko-tai, vaan se voi olla sekä-että. Molemmilla suunnilla on mahdollista toteuttaa Jumalan tahtoa, jos jatkat Jumalan tahdon kuuntelemista ja pysyt nöyränä palvelijana. Aikuista uskoa on se, että valinnan teet sinä.

Me valitsimme Suomen. Me valitsimme isoäidit ja -isät, sisaret ja veljet. Me valitsimme kesäillat anoppilassa Kangasalan Vesijärven kupeessa ja kotiseutuni Lapuan kuulaat pellot. Me valitsimme kauniin Lempäälän seurakunnan. Ja Jeesus kulkee edelleen rinnalla. Siitä olemme varmoja.

Vihtori Leskelä
vs. seurakuntapastori 1.2.2016 - 31.8.2017
nuoriso- ja rippikoulutyö