Anna armon kiertää

Saila Munukka

Ei hyvät ihmiset, antakaa nyt armoa. Tätä on mahdotonta kestää. Armahtakaa nyt ihmeessä!

Istun työpöytäni ääressä ja kerään ajatuksiani. Kovalevy pääni sisällä jyllää ylikierroksilla. Jäähdytysjärjestelmäni on täysin pettänyt ja hiki valuu kainaloista. Eilen pestystä mekosta ja jakusta lehahtaa tuskan tuoksu. Tämä ei ole totta, tämä vaatimusten määrä.

Keski-iän ylittänyt nainen. Monta lasta, vanheneva äiti, puoliso, koira ja työ, jonka pitäisi olla elämän pääasia. On marja-aika, sienien säilöntä, pihan haravointi ja ikkunoiden pesu. Tarvitaan riittävästi liikuntaa ja oikeat ruokailutottumukset. Omat harrastukset? Ja niihin aika ja voima?

Luovuuden löytäminen elämään ja työhön ovat kadoksissa suorittamisen ja suoritusten kiireen takia. Joka puolella pitää säätää ja määrätä. Kaikki pyörii ympyrää eikä mistään oikein saa kiinni, jotta pyörän voisi pysäyttää. Pysäyttää minkä?

Arjen keskellä armo on välillä niin kaukainen ajatus että ihan huimaa. Kuka oikein voisi olla antamassa armoa? Ja kenelle?

Minä sinulle, sinä minulle?

Omien mokien kautta välillä havahtuu siihen, miten itse tarvitsee armahtavaisuutta. Armon tarvitsevuuteen pysähtyminen avaa avaran näkymän siihen, miten itse voisi olla armahtamassa muita. Me kaikki tarvitsemme välillä armoa. 

Joskus ylitämme sen rajan, jonka toisella puolella on lähimmäisen syyttäminen ja syyllistäminen. Ja turha asioiden vatkaaminen ja panettelu. Silloin vain armo voi olla puhdistamassa ilmaa ja antamassa elämään elämisen tarkoituksen.

Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei kukaan, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ottamalla uskolla vastaan Jumalan armon voi olla jakamassa sitä myös eteenpäin. Eikä olla armon este.

Saila Munukka
seurakuntapastori