Armon aurinko paistaa roskakasaankin

Sanna Tiainen

Jokin aika sitten luin puhuttelevan kirjan. Se kertoi miehestä, joka alkoi olla elämänsä päätepisteessä. Takana oli 20 vuotta siltojen alla ja roskalaatikoissa asumista, alkoholia ja muita päihteitä aamusta iltaan ja ruokana muiden tähteet. Kuukausien ellei jopa vuosien pesemättömyyden vuoksi häntä kavahdettiin.

Hänet oli leimattu toivottomaksi tapaukseksi, jota ei mikään taho ollut pystynyt auttamaan. Viimeinenkin toivonkipinä oli myös hänen omassa mielessään sammumassa ja hän janosi kuolemaa. Millään ei ollut enää mitään väliä. Välit olivat vuosien saatossa katkenneet perheenjäseniin. Kukaan ei kaivannut häntä, eikä hän osannut kaivata ketään.

Tuossa syvimmässä rappiotilassa mies kuitenkin tuli löydetyksi. Jumala ei ollut unohtanut tätä muiden silmissä täysin toivotonta tapausta. Hän tuli kohdatuksi ja kutsutuksi kirkkoon ventovieraan ihmisen taholta, ja se oli alku uudelle elämälle. Kirkon penkissä hänelle valkeni, että vaikka hän ei enää kenellekään muulle kelpaisi, niin Jumalalle hän kelpaa.

Tuon illan jälkeen muuttui miehen elämä täysin. Se ei ollut helppo tie, mutta muiden uskovien konkreettisen avun, jatkuvan rukoustuen ja ennen kaikkea Jumalan avulla hän raitistui ja pystyi jättämään riippuvuudet taakseen.

Jeesuksen kohtaaminen antoi uuden suunnan miehen elämään. Hän sai kokea, miten synkimmätkin synnit annetaan anteeksi ja miten riippuvuuksien kahleiden ja synnin painolastin tilalle annetaankin sisimpään vapaus ja rauha.

Miehen elämä muuttui ulkoisesti niin, ettei häntä meinattu enää tunnistaa. Mutta suurin muutos, jonka mies koki elämäänsä tulleen oli se, että hänen sisimpäänsä oli vihdoinkin tullut rauha. Sellainen rauha, jonka vain Jeesuksen tunteminen voi antaa. Hän oli saanut kokea mitä on Jumalan osoittama täysin ansioton rakkaus, armo.

Jeesus sanoo: ”Juuri sitä mikä on kadonnut, ihmisen poika on tullut etsimään ja pelastamaan”. (Luuk 19:10). Jumalalle ei ole olemassa toivotonta tapausta. Vaikka muut kavahtaisivat ja kääntäisivät selkänsä, Hän ei sitä tee. Jumalalle kelpaa se kaikkein hyljeksityinkin. Hän rakastamalla rakastaa ja kutsuu niitä, jotka eivät itse itsessään näe mitään arvoa, jotka syystä tai toisesta pitävät itseään täysin toivottomina ja epäonnistuneina tapauksina.

Hän etsii ja kutsuu luokseen jokaista, joka ei Hänen armoansa ja rakkauttansa vielä tunne. Hänen armonsa aurinko paistaa jopa synkimpien siltojen alle ja roskalaatikkoonkin etsien ja kutsuen ihmisiä luokseen, saamaan rauhan ja levon sydämeen Hänen tuntemisensa kautta.

Sanna Tiainen
diakoni