Kääkän käskyt?

Topias Tanskanen

Rippikoulussa pidetään usein opetustuokio kymmenestä käskystä. Rippikoululaisten täytyy jopa opetella ulkoa nämä kumman käskyt. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä...

Meille ihmisille tulee helposti sellainen kuva, että Jumala on kyttääjä. Että hän on sellainen despootti, joka tarkkailee kaikkea, mitä teemme. Ja auta armias, jos rikomme hänen käskyään! Silloin iskee salama taivaalta tai kaikki menee muuten vaan pieleen!

Tuo käsitys on auttamatta väärä. Jumala ei ole antanut käskyjä meille kääkkänä tai despoottina tehdäkseen meidän elämästämme mahdollisimman ikävää ja harmistuttavaa. Käskyt on annettu meille suojelemaan meitä. Jumala tahtoo suojella sinua.

Niin. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että hän tahtoo, että kukaan ei ikinä varastaisi sinulta polkupyörää tiukassa tilanteessa, kuten minulle kävi heti kesän alussa Tampereella. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että hän tahtoo, että sinusta huolehditaan, kun tulet vanhaksi ja KELA sakkaa (4. käsky), että kukaan ei kiusaa sinua (5. käsky), että kukaan ei pilaa mainettasi vaan puolustaisi sinua, kun sinusta puhutaan pahaa (8. käsky), että kukaan ei pelehdi puolisosi kanssa (6. käsky). Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta Jumala rakastaa myös sitä toista. Siksi käskyt paitsi suojelevat sinua, myös velvoittavat sinua. Jumala rakastaa jopa sitä, jota sinä vihaat. Hän haluaa suojella myös tätä vihamiestä siltä, että et juorua hänestä, et kiusaa häntä –  tai mikäli kyse on esimerkiksi omista vanhemmista – että pidät hänestä huolta.

Ja niin käskyt tuntuvatkin ikäviltä. Ne osoittavat meille, että olemme syyllisiä, syntisiä. Siksi pelkät käskyt eivät myöskään riitä. Kristinusko ei ole etiikkaa, käskyjen noudattamista. Jumala lähetti ainoan Poikansa sovittamaan meidän syntimme ristillä. Hän eli käskyjen mukaan – hamaan ristinkuolemaan asti. Siinä on kristinuskon ydin: Jumala rakastaa meitä. Rakastakaamme siksi myös toisiamme!

Topias Tanskanen
kesäteologi