Toivon ja odotuksen aika

Saila Munukka

”Olkaa siis tekin valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista”. (Matt. 24:44)

Adventti tarkoittaa odottamista ja sitä että jotain on saapumassa luoksemme. Jotain on tulossa. Jännitys tiivistyy. Voit palata mielessäsi lapsuuden aikaan, jolloin joulun odotus oli käsin kosketeltavaa. Onko kaikki kunnossa ja onko kaikkeen valmistauduttu? Lapsen odotus kohdistui lahjoihin ja niiden saamiseen tai pelkoon siitä, ettei niitä olisikaan. Mutta toivoa oli.

Meidän odotuksemme adventtina on varuilla- ja valmiinaoloa. Kyseinen Matteuksen evankeliumin kohta kehottaa meitä olemaan valmiina ja se luetaan kirkossa valvomisen sunnuntaina. Vaikka tuo sunnuntai on jo mennyt tältä vuodelta, ei se kuitenkaan vie meiltä meidän tehtäväämme: odottaa ja olla valmiina.

Paaston aikana saamme poistaa elämästämme turhat ja häiritsevät sivujuonteet ja jättää elämäämme tilaa tälle tulevalle. Näin meillä on enemmän aikaa odottaa. Monelta tämä tilan teko kyllä onnistuu, mutta aika tulee täytettyä jollain muulla kuin sillä, mihin meitä kehotetaan. Kun aika pitäisi täyttyä Jumalan odottamisella, se täyttyy kiireellä, tohinalla ja näennäistärkeillä tekosilla. Adventin itseisarvo on odottaminen sydän täynnä toivoa, ei toisarvoisella säätämisellä.

Adventtiin sisältyy odottamisen ohella toivon ajatus. Katumuksen ja kääntymisen paaston ei tule viedä meitä toivottomuuteen, itseinhoon ja alakuloon, vaan kohti toivoa tulevasta. Toivo on teologinen hyve, joka saavuttaa Jumalan: me tavoitamme Jumalan kun asetamme toivomme häneen, kun kaipaamme häntä. Augustinus sanoo, että usko on toivoa, joka vahvistaa ihmistä sen takia, että hän tietää omistavansa Jumalan odottaessaan häntä.

Adventin aika sisältää kolminkertaisen odotuksen:

Kronologisesti ensimmäinen odotus on vanhatestamentillista, palavaa odotusta pelastajasta. Ihminen on kautta aikojen ymmärtänyt, että jotain on hänessä rikki ja korjaajaa tarvitaan. Jokainen uskonto yrittää täyttää tämän tehtävän omilla keinoillaan.  Juutalaiset ymmärsivät, että pelastus tulee Jumalalta.

Tässä on suuri ero muiden uskontojen ja kristinuskon välillä. Muissa uskonnoissa ihminen yrittää tehdä tekoja ollakseen kelvollinen jumalalle, kristinuskossa tuon teon tekee Jumala itse. Vanhasta testamentista saamme lukea profeettojen kirjoituksia, jotka kuljettavat meitä kohti Mariaa, Herran köyhää palvelijaa ja yhdessä hänen kanssaan odotamme Herran tulemista. Maria on vanhan ajan päättyminen ja uuden ajan alku.

Toisena odotuksen kohtana on uskon juurtuminen sydämeemme.  Pelastus on jo tullut. Jumala on antanut poikansa syntyä ja kuolla puolestamme. Emme enää odota Kristuksen kärsimystä ja uhri kuolemaa, vaan hän on jo pelastanut meidät. Me emme kuitenkaan osaa ottaa tätä lahjaa vastaan vaan kipuilemme itsemme kanssa Jumalaa vastaan.

Jumala on antanut maailmaan valon, mutta tuon valon on myös tultava jokaisen henkilökohtaiseksi eläväksi valoksi, ja sitä me odotamme. Odotamme, että osaisimme ottaa vastaan Jumalan lahjan. Lahjan, joka vaatii vastaanottajalta avointa sydäntä ja mielen muutosta. Joulun lahjan vastaanottaminen ei olekaan niin yksinkertaista kun ensi ajattelemalla luulisi. Me saamme ottaa lahjan vastaan ilman tekoja, ilmaiseksi. Suurin vastustaja tässä kaikessa on oma itsekäs itsemme.

Lopulta adventti pitää sisällään myös tulevaisuuden odotuksen. Kristus tulee takaisin luoksemme aikojen lopulla. Tätä takaisin tulemista me odotamme adventtina.  Silloin saamme kaikki olla Jumalan luona. ”Silloin Jumala on kaikki ja kaikkialla”. (1.Kor 15:28.)

Adventti on aika, jolloin meitä haastetaan odottamaan. Ei muuta. Odottamaan ennustettua, jo olevaa ja vielä tulevaa Kristusta. Näistä kaksi täytyy jouluaamuna ja kolmatta saamme jäädä odottamaan toivossa tästä luvatusta ajasta, jossa olemme kaikki yhtä kristittynä Kristuksessa.

Tuo odotus täyttyy, vaikka lanttulaatikko palaisi uunissa, vaikka kakku ei kohoaisi toivotulla tavalla tai autoa ei ehtisi pestä joulurauhan julistukseen mennessä. Vaikka mikään maallinen ei täyttäisi ympäristön vaatimuksia, on toivo tulevasta olemassa ja odotukset täyttyvät kun niiden aika on täyttyä.

Siunattua Joulua! 

Saila Munukka
seurakuntapastori