Vanhoja miehiä seinällä

Entisen helsinkiläisen työpaikkani seinällä oli iso rivi vanhojen miesten kuvia. ”Hall of Fame” niin kuin itse sitä leikkisästi kutsuin. Opiston rehtoreita, koulun johtajia, perustajajäseniä ja muita menneiden aikojen merkkihenkilöitä.

Lukuisten kirkkojen ja seurakuntien saleissa löytyy samankaltaisia kuvarivejä. Entiset piispat, kirkkoherrat ja ehkä kappalaisetkin arvokkaista kehyksistään katsovat meitä. Muistuttavat, ainakin minua siitä, että seison vuosisataisilla hartioilla. Menneetkin sukupolvet taistelivat täällä. Voittivat ja hävisivät.

Mitä merkittävämpi oli henkilö, sitä kauemmin ja sitä näkyvämmin hänen kuvansa on esillä tulevien sukupolvien saleissa. Tämän vuoksi useista kirkoista ympäri maailmaa löytyvät Martti Luther ja Philipp Melanchton, luterilaisen uskomme suuret oppi-isät.

On oikein, että kunnioitamme menneitä suuria tekoja ja persoonia seinillämme, mutta eihän glorifioida menneitä liikaa. Eihän esitetä menneisyyttämme yksinkertaisempana kuin se todellisuudessa oli. Meillä on nimittäin sellainen tapa, että mitä etäämmäksi persoona tai tapahtuma meidän omasta kokemusmaailmastamme jää, sitä yksinkertaisempana sen näemme.

Menneetkin sukupolvet taistelivat täällä. Voittivat kyllä, mutta hävisivät myös. Suurimmatkin uskonisämme tarvitsivat Jeesuksen armoa niin kuin sinä ja minä.

Ei tehdä menneisyyden hahmoista itsellemme ylittämättömiä mittatikkuja. Sen sijaan katsotaan heitä enemmän siitä näkökulmasta, että jopa hänen kauttaan Kristus teki suuria tekoja.

Ja jos Kristus johdatti köyhän palvelijansa suurin tekoihin tuolloin niin miksipä hän ei johdattaisi sinua suuriin tekoihin tänään.

Pastori Vihtori

 

Vihtori Leskelä