Hyvää syntymäpäivää, kristillinen kirkko

Tom Haavisto

”Herra, meidän Jumalamme, kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Psalmi 8:4-5)

Kesä tuli tänä vuonna purskahtaen. Lämpö avasi kukat ja ruoho muuttui vihreäksi muutamassa päivässä. Puita ja luontoa katsellessa koin jotain samaa kuin Jumala katsoessaan luomaansa maailmaa: ”--- ja kaikki oli hyvää”.

Saimme jälleen armon kokea uuden luomisen.  ”Siinä on luomisen ihme, kun ilta-auringon säteet valaisevat vihreän ruohonkorren ja saavat ruskeat siemenet sykkimään elämän tulta. Muuta ei tarvita – siinä riittää ihmettelemistä yhden ihmiselämän ajaksi.” (Heli Karjalainen, Valon ja pimeän aika). Kun tätä kirjoitan, en vielä tiedä millainen on helluntain sää, mutta juuri nyt kuulen miten linnut visertävät ja elävät tätä hetkeä.

Helluntai on Pyhän Hengen juhla. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä, kirkon syntymäpäivä. Kyseessä on hyvin merkittävä päivä. Jumala on lähettänyt Pyhän Hengen puolustajaksemme ja oppaaksi.

Raamatussa kerrotaan ensimmäisen helluntain tapahtumista. Miten ylösnousemuksen jälkeen, helluntaina, Jumala vuodatti Henkensä opetuslasten päälle ja täytti heidät armollaan ja lahjoillaan. Ja kun opetuslapset kertoivat kaikille Jeesuksesta ja Jumalan anteeksiantavasta rakkaudesta, ihmisiä tuli uskoon. Heidät kastettiin ja hekin saivat Pyhän Hengen, Jumalan Hengen.

Näin muodostui samalla kirkko. Se oli niiden ihmisten joukko, joihin Pyhä Henki oli asettunut. Ja tämä sama kirkon määritelmä pätee yhä tänäkin päivänä. Kuten Katekismuksessa sanotaan: ”Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.”

Huomaa erityisesti sanat ”armahdettujen syntisten”. Kaksi isoa sanaa. Kaikki me olemme syntisiä mutta Jumalan armo ja rakkaus tulee avuksi.

Kirkkoa on kutsuttu Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Me ihmiset olemme erilaisia. Meillä kaikilla on erilainen elämänpolku, mutta meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Meille tapahtuu erilaisia asioita elämämme aikana. Joskus ne ovat asioita, joita on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, mutta voimme rukouksessa jättää asiamme Jumalalle. Jumala kulkee tänäänkin vierellämme, näkee meidät ja tilanteemme.

Jos muistan oikein, niin aikanaan omassa rippikoulussani (jolloin muuten satoi lunta kesäkuussa!), ryhmäni lauluksi valikoitui virsi 125. Näihin virren sanoihin haluan tänään jättäytyä: ”Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen. Kosketa minua, Henki, herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään.” (Virsi 125, 2,5,)

Tom Haavisto
diakoniatyöntekijä