"Otappa iisisti"

Uskallan väittää, että nyky-yhteiskunnassa stressi on jokaiselle tuttua ja tuskin on ollut tuntematon vieras aiemminkaan. Joskus stressi viihtyy pääkopan nurkissa tuskallisen kauan eikä suostu lähtemään, vaikka kuinka sitä yrittää hätistellä.  

Itselleni stressi oli pitkään niin sanottu sokea piste. Kuvittelin pitkään, että olen hyvinkin lunki äijä. Ennen pitkään valaistuminen tapahtui (ehkä se oli karua aikuistumista) ja tajusin, että stressaan ja olen aina stressannut. Nyt en vain työnnä stressistä aiheutuvaa mörköä pimeään kaappiin ja toivo, että se löytäisi sieltä tiensä ulos. Se on pakko kohdata ja käsitellä.

Vielä en kuvittele olevani guru stressin käsittelyssä, mutta olen onnistunut kehittämään itselleni niksejä, joilla pyrin hätistämään tämän karvakorvan pois nurkista. Aina se löytää tiensä takaisin, mutta olen alkanut uskoa, että niin sen pitääkin. 

Jaan nyt muutaman yleispätevän stressinkarkoitusniksin:

Kun huomaan, että "rölli" on taas hiippaillut sisään, kerron siitä myös jollekin toiselle, koska se ei tykkää tulla huomatuksi. Kun sen huomaa ja myös pukee sanoihin jollekin toiselle, se ei enää vaikuta niin luotaantyöntävältä ja sitä voi käsitellä. Jos huomaan, että en itse voi sille mitään, pyydän sitä poistumaan.

Puhumisen lisäksi tehokas keino on rukous, jota kannattaa harrastaa säännöllisesti. Erityisen tehokas rukous on silloin, kun nämä möröt, karvakorvat ja möhömahat kyläilevät porukalla. Silloin voi helposti tuntea jäävänsä täysin jalkoihin samalla kun ne laittavat päänupin palasiksi. Tällöin rukoilen erityisesti sitä, että Jumala vahvistaisi luottamustani Häneen ja Hänen suunnitelmaansa. Möröt harvoin katoavat heti, mutta pyrin suuntaamaan katseeni Häneen, jolla on minullekin suunnitelma ja nämä möröt ovat osa myös sitä.

Juuri stressistä ääneen puhumisen ja rukouksen olen kokenut erityisen tehokkaaksi stressin käsittelyssä. Stressin purkamisessa auttaa myös luottamus siihen, että kukaan meistä ei ole täällä vain sattumalta, vaan meidän jokaisen kohdalla elämällä on jokin suurempi merkitys. Jumala antaa meidän elämällemme tarkoituksen, jonka myötä ahdistavalta tuntuva stressi ei ole merkityksetöntä.

Konsta Järviluoma
Nuorisotyön kausityöntekijä
23-vuotias sosionomi ja kirkon nuorisotyön ja teologian opiskelija.