Pieni sylissä

Leena Sorsa

Kastejuhlassa pyydän usein kastetun pienokaisen syliini. Omien lasteni vauva-ajasta on jo yli kymmenen vuotta. Siksi olenkin onnekas, että saan vielä pitää pieniä sylissä, ihmetellä heidän täydellisiä sormiaan ja silmäripsiään. Vauvantuoksukin huumaa minut aivan kuten silloin aikanaan omassa perheessäni. Pientä vauvaa pidellessä olen joka kerta yhtä hämmentynyt siitä, miten täydellistä Jumala voikaan luoda. Miten tärkeää onkaan se, että Jumala ottaa hoitoonsa ja huolenpitoonsa juuri nämä pienet.

Luen jokaisessa kastejuhlassa psalmista 139 seuraavat jakeet, jotka kertovat kauniisti pienen ihmisen ja Luojan suhteesta:

”Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päivän jo luodut.”

Psalmi herkistää kuulijoitaan joka kerta. Raamatun lehdillä olevat kauniit sanat, herkät keskustelut ja vahvat lupaukset saavatkin koskettaa meitä!

Nämä psalminsanat eivät kuitenkaan ole tarkoitettu vain pienille lapsille, vaan jokaiselle meistä iästämme huolimatta. Kasteessa Jumala on ottanut meidät omakseen ja luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. Olemme aina, jokaisessa elämänvaiheessamme, täydellisiä Luojan ihmeitä. Jokainen elämämme hetki on kirjoitettuna Luojamme kirjaan. Kaikki päivämme ovat jo alusta lähtien olleet Luojamme luomina. Elämän antaminen levollisesti Luojan käsiin ja tarpeettomasta huolehtimisesta keventäminen avaavat meitä luottamukseen ja uskoon, toivoon ja tulevaisuudenodotukseen.

Kaste mielletään usein pienen lapsen erityiseksi hetkeksi, jota se tietenkin on. Toivoisin kuitenkin, että kaste säilyisi mielessämme aina, iästämme tai elämäntilanteestamme huolimatta. Jumalan omana oleminen merkitsee hänen turvallisissa käsissään lepäämistä kaikissa hetkissä, kaikenikäisinä, kuolemankin lähellä. Kaste on niin voimallinen asia, että sitä soisi ihmisen muistavan joka päivä. Sillä se, jos jokin antaa arkiseen elämään todellisen tulevaisuuden ja toivon. Vai mitä ajattelet psalmin seuraavista jakeista?

”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä.
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.”

PS. Saisinko pyytää sinulta yhtä asiaa? Pienet lapset ja heidän perheensä tarvitsevat aivan erityisesti rukousta. Monessa perheessä nukutaan huonosti, pohditaan omaa jaksamista, mietitään ehkä taloudellista pärjäämistä tai kysellään, kestääkö parisuhde elämän ruuhkavuosia. Voisitko sinä kantaa heitä Jumalan eteen rukouksissasi? 

Leena Sorsa
seurakuntapastori