Kuulutaan vaan kirkkoon!

Keskustelin alle kolmekymppisen tyttäreni kanssa kirkkoon kuulumisesta. Hän kertoi omien ikätovereidensa asenteista kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan. Minulle oli melkoinen järkytys kuulla asenteiden radikaalista muuttumisesta.

Tuonikäisten keskuudessa asiat ovat nimittäin kääntyneet niin päin, että kirkkoon kuuluminen on asia, jota täytyy perustella muille eikä suinkaan päinvastoin. Ne nuoret aikuiset, jotka vielä ovat mukana seurakunnissamme, joutuvat siis usein altavastaajan rooliin ja perustelemaan "poikkeuksellista käytöstään". Asenneilmasto on siis nopeasti muuttumassa.

Kirkolle ei todellakaan ole enää itsestään selvää, että voimme ylläpitää olemassa olevia rakenteita ja toimintoja, tai että verotulot näiden kattamiseksi olisivat turvatut.

Jos edellä kuvatut trendit jatkuvat ja voimistuvat, kirkko on suurten muutosten edessä. Nyt onkin erityisen tärkeätä pysähtyä kirkossa miettimään, mikä on meidän tulevaisuutemme ja minkä varassa me kuvittelemme kirkollisen elämän jatkuvan tulevaisuudessakin.

Tähän todellisuuteen kirkko on kyllä herännytkin ja koettaa kuumeisesti miettiä lääkkeitä jäsenkadon lopettamiseksi ja tärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Mutta teemmekö me oikeita asioita? Etsimmekö me syitä kirkosta eroamiseen oikeasta paikasta? Onko meillä oikeasti käsitystä siitä, miksi nuori aikuinen tai vanhempikin ei löydä riittävästi syitä pysyä seurakunnan jäsenenä? Uskallan väittää, että näin ei täysin ole.

Miksi sinä kuulut vielä seurakuntaan? Tätä me pysähdyimme miettimään työryhmässä, jonka seurakunta nimitti pohtimaan juuri tätä samaa asiaa. Me tuskin pystymme ratkaisemaan tätä ongelmaa, mutta omalta osaltamme raavimme päätämme ongelman edessä.

On tärkeätä pysähtyä pohtimaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa ensinnäkin sitä, miksi me haluamme kuulua tähän Kristuksen ruumiiseen, kuten seurakuntaa Raamatussa yhdellä tavalla kuvataan. Miksi tämä vanha seurakuntamme on edelleen meille rakas?

Mikä merkitys on vuosisatoja vanhalla kristillisellä traditiolla, joka siirtyy messuissamme sukupolvelta toiselle, isiltä ja äideiltä lapsille? Mikä merkitsee se vuosituhantinen yhteinen usko, jota jo esi-isämme kokoontuivat tunnustamaan?

Mikä on lapsiperheiden tukemisen merkitys, joka toteutuu päiväkerhojen, perhetapahtumien, leirien ja retkien kautta? Mikä merkitys on lukuisilla rippikouluilla, joissa opetellaan elämisen taitoja ja tuntemaan Kristusta? Mikä on sielunhoidon, lähetystyön ja evankeliumin julistamisen merkitys? Mikä merkitys on laajalla hädänalaisten auttamistyöllä, joka diakonian kautta toteutuu joka päivä? Puhumattakaan kaikista ilon ja surun hetkiin ja moniin perheiden juhlahetkiin kuuluvista kirkollisista toimituksista.

Kaikkea tätä ja lukemattomia muita tavallista ihmistä auttavia toimintoja pidetään yllä vain siksi, että seurakuntaan kuuluvat uskolliset jäsenet näkevät sen tarpeelliseksi ja että he haluavat sitä omalla panoksellaan ylläpitää. Kiitos, että olet edelleen mukana tässä savotassa! Kiitos, että sinä jaksat antaa oman panoksesi kaiken hyvän ylläpitämiseksi! Olet etuoikeutettu, koska saat ylläpitää Jumalan valtakunnan työtä!

Me emme halua luopua kaikesta tästä hyvästä. Me emme halua luovuttaa rakasta kirkkoamme ateististen voimien runneltavaksi ja kristinuskon vastaisten pyrkimysten tuhottavaksi! Kirkkomme ja seurakuntamme on liian arvokas ja rakas siihen.

Etsikäämme yhdessä nöyrästi niitä syitä, miksi jotkut haluavat jättää tämän kirkon. Onko syynä huono kokemus asioiden hoidossa, onko syynä pettymys kirkon toimintaan vai onko syynä se kummallinen uskonnollinen kieli, jota me papit ja muut työntekijät käytämme? Vai onko taustalla jotain ihan muuta? Uskon, että kaikkeen tähän me voimme vaikuttaa ja löytää tien eteenpäin. Tärkeintä on, että me emme heitä hanskoja tiskiin ja luovuta! Jatketaan tätä keskustelua vaikkapa seurakunnan Facebook-sivuilla.

Jumala ei tarvitse toimiakseen maallista seurakuntaa ja kirkkoa, mutta me ihmiset tarvitsemme sitä välttämättä. Yhteyttä toinen toiseemme, yhteyttä alttariin, yhteyttä Kristukseen.

Antakoon hyvä Jumala meille voimaa pysyä kiinni Hänessä ja kiinni tässä seurakunnassa, joka on paljon enemmän kuin maallisilla silmillämme näemme!

Mikko Oikarinen
Lempäälän seurakunnan kirkkoherra