Tausta

Vuosi 2003 oli Birgitan 700-vuotisjuhlavuosi. Tuolloin joukko Tampereen seurakuntien työntekijöitä sai Norrköpingin seurakuntayhtymältä kutsun vaeltamaan Vadstenan seudun autenttisille Birgitan asuinsijoille. Vaelluksella mukana olleet ryhtyivät suunnittelemaan kutsua vastavierailulle. Näin muodostui ”pyhiinvaellustyöryhmä”, joka tutustuttuaan lähiseudun kirkko- ja pyhiinvaellusperinteeseen kutsui Norrköpingin ja Trondheimin ystävyysseurakuntien työntekijöitä vaeltamaan suomalaiselle Birgitan polulle. Reitiksi muodostui Tampereen seudun vanhimpien kirkkojen väli, Messukylän Mikaelin kirkolta Lempäälän Pyhän Birgitan kirkolle. Matkan pituudeksi tuli noin 50 kilometriä, ryhmä yöpyi Merunlahdella ja Tervajärvellä. Vaeltajina oli noin 30 kirkon työntekijää Tampereelta, Norrköpingistä ja Trondheimista. Loppumatka taitettiin kahdella kirkkoveneellä soutaen, toisessa veneessä esisoutajana valtamerilaivojen kapteenina toiminut ruotsalaisen diakoniatyöntekijän puoliso, joka oli kunniatehtävästään erityisen iloinen. Koskettavaa oli myös varjelus myrskyssä: Merunlahdelta lähdettäessä rajuilma kaatoi puut ja vaurioitti rakennuksia siellä heti ryhmän lähdettyä. Myrsky kulki ensin aivan ryhmän kannoilla kunnes lopulta kääntyi. Illalla Tervajärvellä vaeltajat saivat lopulta kuivata rankkasateessa kastuneet vaatteet ja viettää erityisen kiitos- ja esirukoushetken.

Tämän ryhmän lisäksi vaellukseen liittyi Sääksjärveltä lähtenyt ryhmä, joka myös vaelsi Birgitan polkua pitkin Lempäälän kirkolle. Ryhmässä oli kolmisenkymmentä vaeltajaa Lempäälästä ja lähikunnista. Kyseinen reitti oli noin 16 kilometrin mittainen ja se on säilynyt Birgitan kirkkovaelluksen ”perusreittinä”. Ensi kertaa ryhmät kohtasivat Kuokkalankoskella:

”Olimme ryhmämme kanssa viettämässä rukoushetkeä Koskenrannassa. Oli huikeaa huomata yht´äkkiä koskessa lipuvat kirkkoveneet. Kohtaaminen oli lämmin, vaikkei sanaakaan sanottu. Se antoi kokemuksen siitä, että kuulumme yhteen. Olimme osa Jumalan kansaa, joka vaelsi tahoiltaan kohti kirkkoa. Laajemmin ottaen osa kristittyjen joukkoa, joka vaeltaa kohti taivaallista isänmaata.” - Matti Vehviläinen

Lopulta ryhmät kohtasivat kasvoista kasvoihin Myllyrannassa, jossa kirkon tapulin siintäessä laulettiin spontaanisti pyhiinvaeltajan kiitoslaulu ”Maa on niin kaunis”. Yhteisen ruokailun jälkeen vaeltajat jatkoivat iltamessuun. Toimittajien joukossa oli myös pohjoismaisia vieraita. Iltamessu päättyi kynttiläkulkueeseen, joka johdatti joukon Myllyrantaan katsomaan Birgitan tulia.

”Olen erityisesti iloinnut siitä, että Lempäälän Birgitan polku, joka raivattiin ehkä lähinnä retkeilijöiden iloksi, on näin muuttumassa myös hengellisen yhteyden ja rukouksen väyläksi, ja se voi palvella varsinaisten vanhojen valtakunnallisten pyhiinvaellusreittiemme Henrikin ja Jaakon teiden tavoin, yksin ja yhdessä sisäistä kaipausta kantavia vaeltajia. On myös upeaa, että vaelluksesta on kasvanut lähiseurakuntien yhteinen hanke.” - Marjatta Malmberg

Ensimmäiselle vaellukselle vuonna 2005 osallistui noin 60 vaeltajaa. Tieto vaelluksesta on hiljalleen kiirinyt eteenpäin ja vaeltajien määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Myönteisen innostuksen voimin vaellusta kehitetään edelleen.

Birgitan kirkkovaellus on Lempäälän, Tampereen, Pirkkalan ja Sääksmäen seurakuntien yhteinen ponnistus. Iloitsemme luontevasta ja toimivasta yhteistyöstä. Kiitos myös lukuisille vapaaehtoisille ja Lempäälä-opistolle!