YouTube-video

Oppiva seurakunta ja yhteisöllisyyden voima

Viime vuosikymmenten aikana on puhuttu paljon oppivasta organisaatiosta, jonka perusajatuksena on jatkuva kehittyminen. Työntekijöillä on yhteinen visio ja tavoitteet, ja he oppivat yhdessä uudistaen jatkuvasti ajattelu- ja toimintamallejaan. Avoimuus ja rohkeat kokeilut kuuluvat ajattelun ytimeen. Vähemmän tunnettua on, että Martti Luther määritteli kirkon yhteisöksi, joka opettamisen lisäksi oppii itse. Seurakunnan olemukseen ei kuulu pelkästään opettaminen, vaan mitä suuremmassa määrin myös oppiminen (ecclesia docens et discens).

2020-luvun Suomessa on ilmeistä, että seurakunnan tulee uudistua. Mutta miten? Toiset ovat sitä mieltä, että sanomaa tulisi muuttaa, toiset puolestaan liputtavat jakelukanavan uudistamisen puolesta. Miten on, mistä lääkkeet visaiseen ongelmaan?

Raamattu itsessään on huikaiseva kertomus muutoksesta ja oppimisesta. Matka luvattuun maahan taitettiin faaraota uhmaten halki kahtia jakaantuvan meren ja toistuvien vastoinkäymisten. Jeesus kohtasi kaivolla naisen, jonka elämä teki täyskäännöksen kohtaamisen seurauksena. Sakkeus muuttui ahneesta virkamiehestä anteliaaksi auttajaksi. Vesi muuttui viiniksi, kuurot kuuleviksi, ensimmäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Kaikkein järisyttävin muutos oli, kun Jeesus ristillä pyysi pahantekijöilleen armoa ja voitti ylösnousemuksellaan kuoleman.

Kaikki edellä mainitut esimerkit kertovat siitä, että ajatus henkilökohtaisesta, mutta myös rakenteiden ja yhteisöjen muutoksesta kuuluu kristinuskon ydinsanomaan. Ensimmäiset kristityt puolustivat henkensä uhalla heikoimpia ja rakensivat parempaa maailmaa tosissaan ja tinkimättömästi.

Kristinuskon kirkkain helmi on sanoma Jeesuksesta, joka on ”ylösnousemus ja elämä”. Hän rakastaa meitä kokosydämisesti ja on läsnä elämämme arjessa, ilossa ja kivussa. Hän johdattaa meitä ja lupaa viedä kerran perille taivaan iloon.

Entä sitten se oppiminen ja muutos käytännössä? Mistä se löytyy ja mitä se voisi olla? Uskon, että Jumala on tarkoittanut seurakunnan olevan yhteisö, jossa ihmisten erilaisuuden synnyttämä luovuus murtautuu esiin palvelemaan yhteistä hyvää. Tarvitaan siis yhteisöllisyyden uudenlaista ymmärtämistä ja ihmisille tilaa olla, elää ja toimia luovasti ja vapaasti vailla pelkoa epäonnistumisesta. Seurakunta on elävä yhteisö, jota jokainen lempääläläinen on kutsuttu rakentamaan, toisin sanoen elämään yhdessä ja oppimaan toinen toisiltaan.

Seurakunnan tulee siis mennä rohkeasti ihmisten luo: kuulemaan, kuuntelemaan, verkostoitumaan ja olemaan läsnä. Tämän lisäksi on tärkeää oivaltaa, että seurakunta ei tarkoita työntekijöitä tai virallista instituutiota, vaan seurakunta olemme me yhdessä. Jokainen kristitty on seurakunnan täysivaltainen toimija, joka voi olla muutoksen tekijä. Yhdessä olemme Jumalan perhe, joka elää yhteydessä Jumalaan ja toinen toisiimme ja joka toteuttaa kristityn kutsumusta ennakkoluulottomasti elämän monimuotoisen arjen keskellä.

On ilmeistä, etten ole halunnutkaan löytää valmiita vastauksia, vaan haastaa ennen kaikkea itseäni pohtimaan ja ajattelemaan. Oppimisen kannalta kysymykset ovat usein tärkeämpiä kuin vastaukset. Ajatus seurakunnasta Kristuksen ”kroppana” on minulle rakas ja tärkeä. Joku meistä on kuuleva korva, toinen tekevä käsi, kolmas puhuva suu, neljäs olkapää, jota vasten nojautua ja niin edelleen. Jokaisella on paikka ja kutsumus Jumalan maailmassa. Sen löytäminen avaa elämään uuden ja hienon seikkailun, jolla ei ole vertaista.

”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa” (1 Kor 4:26).

Matti Vehviläinen

Matti Vehviläisen henkilökuva.
Lempäälän seurakunnan vt. kirkkoherra Matti Vehviläinen on koulutukseltaan teologian maisteri.