Ei mitään uutta

”Kirjoita jotain pääsiäisestä.”

No minäpä kirjoitan. Ja ajattelin, että ei kyllä ole sitten mitään sanottavaa aiheesta. Ei yhtään uutta oivallusta hiljaisen viikon tapahtumista, ei mitään tuoretta näkökulmaa ristinkuolemasta. Ylösnoussut Jeesus nousee kuolleista ihan samoilla kliseillä tänä vuonna kuin jokaisena aiempana vuonna.

Olisipa hauskaa olla sillä lailla nerokas, että saisi raapusteltua hartaustekstin, jota ihmiset lukiessaan ajattelisivat, että olipas tuo nokkela ja fiksu. Mutta nyt ei lähtenyt. Ei sitten ollenkaan. Kirjoitin kolme eri tekstiä ja hylkäsin kaikki. Latteita ja tylsiä, satoja kertoja kuultuja samoja juttuja. Sitten rukoilin vähän: ”Anna joku hyvä ajatus.”

Tässäkin asiassa jouduin tai ehkä paremminkin sain nöyrtyä Kristuksen edessä. Ei ole kyse minun kirjoittamisistani. Ei ole kyse siitä, keksinkö uuden tavan lähestyä aihetta. Ei ole kyse minusta. Taas kerran minun piti ymmärtää kääntää katseeni itsestäni Jeesukseen.

Kliseet ovat kliseitä, koska ne ovat moneen kertaa todettu tosiksi. Joitakin juttuja ei tarvitse hienosäätää tai koittaa huikenella, koska ne ovat valmiiksi niin uskomattomia, huikeita ja kestäviä.

Pääsiäinen on sellainen. Pääsiäisen sanoma ei tarvitse minun nokkeluuttani. Jumalan poika suostui kuolemaan ristillä, jotta meidän ei tarvitsisi kuolla. Kristus nousi kuolleista, jotta mekin voisimme olla osallisia taivaasta. Se ei tarvitse yhtään värityskynää. Pääsiäisen viesti on kantanut 2000 vuotta samanlaisena, ikuisena ja muuttumattomana rakkauden viestinä.

Voin vain katsoa Jeesukseen. Mennä itseeni, katua ja ottaa vastaan pääsiäisen pelastuksen ja ilon. Kun katson häneen, hän katsoo takaisin sillä suurenmoisella rakkaudella, joka saa minut katsomaan rakkaudella ihmisiä, maailmaa ja elämää.

Hän on ylösnoussut Kristus, Hän elää!

Tiina Koskinen
nuorisotyönohjaaja

Kuva nuorisotyöntekijä Tiina Koskisesta.
Kirjoittaja on nuorisotyöntekijä Tiina Koskinen.