Leijonakevät takana, riparikesä edessä

Viime viikkoina on hehkutettu Leijonia. Olemme saaneet seurata heidän kasvutarinaansa muutaman kuukauden ajan tänä keväänä. Joukkueessa ei ollut nimellisesti tähtipelaajia, mutta pikkuhiljaa jokaisen Leijonan nimi kantautui suomalaisten huulille. Lopulta nämä Leijonat taistelivat itsensä tiimipelillä maailmanmestareiksi.

Olen itse suuri Leijona-fani ja olin ruudun ääressä jokaisen pelin aikaan. Jännitystä oli riittämiin, ja olin kannustamisen kautta täysillä mukana.

Lätkähuumassa kannustaminen ja pelaajien tukeminen on verrattavissa rippikoulutyöhön. Ripareilla saamme olla tukemassa riparilaisia sekä isosia. Saamme kannustaa esimerkiksi leiriläisiä ulkoläksyjen opettelussa sekä isosia iltahartauksien valmistelemisessa. Yhdeksän päivän riparit ovat usein isojen kasvutarinoiden alkua. Siellä nuori pääsee tutustumaan itseensä, toisiinsa sekä Taivaalliseen Isään. Riparilla ympärillä olevat ihmiset tulevat todella läheisiksi ja tärkeiksi. Heillä on kaikilla sama kokemus rippileiriltä ja he voivat jakaa omia ajatuksia keskenään.

Joillekin nuorille voi avautua aivan uusi maailma riparien kautta: mikä seurakunta on, mitä siellä tehdään, millainen on uskovainen nuori, kuka Jeesus on? Kaikkien näiden kysymysten keskellä voimme tukea nuorta sekä rohkaista heitä.

Minua henkilökohtaisesti jännittää, mutta samalla olen innoissani siitä, mitä tuleva kesä tuo tullessaan. Saan tehdä kutsumustyötäni omassa seurakunnassani, jossa olen itse saanut kasvaa ja ponkaista maailmalle viemään evankeliumia eteenpäin.

Tänä kesänä saan olla mahdollistamassa joidenkin nuorien kasvutarinan alkua. Minä sain itse kuusi vuotta sitten omalla riparillani löytää tieni seurakuntaan ja nyt saan avata jollekin nuorelle oven sille samalle tielle. Toivon ja rukoilen, että tänä kesänä riparit, kesäsolut ja raamikset saavat olla täynnä iloa, Jeesusta ja hänen rakkauttaan!

Linda Järventausta
nuorisotyön kesätyöntekijä

 

Linda Järventausta hymyilee. Kuvan taustalla leirikeskuksen rakennuksia.
Linda Järventausta