Paastomietteitä:
Sano Jumalalle kyllä!

Niin se vaan paastokin alkoi ilman että ehdin tehdä mitään hyvää suunnitelmaa sen varalle. Ei ole herkkulakkoa tai somepaastoa eikä uljasta päätöstä siitä, miten vietän vähemmän aikaa telkkarin ääressä ja enemmän aikaa Jumalan kanssa. Eipä niin, että aiempina vuosina olisin asiassa kovastikin kunnostautunut. Onneksi Jumala voi silti herätellä vaikka itse vähän torkkuisikin. Erityisesti kahta asiaa olen viime aikoina pohtinut: mihin satsaan energiani ja mistä saan sitä lisää.

Aloin jokunen aika sitten lukea Richard Svenssonin kirjaa Ota seuraava askel. Heti kirjan alkupuolella minut pysäytti sitaatti Edward McKendree Boundsilta. ”Aikamme kirkko ei tarvitse lisää tai parempaa koneistoa eikä myöskään uusia organisaatioita tai uusia menetelmiä vaan ihmisiä, joita Pyhä Henki voi käyttää - rukouksen ihmisiä, voimallisia rukouksessa. Pyhä Henki ei virtaa menetelmistä vaan ihmisten kautta. Hän ei tule koneistojen vaan ihmisten ylle. Hän ei anna voitelua suunnitelmille vaan ihmisille, rukouksen ihmisille.”

En usko, että herra Boundsilla on mitään hyvin toimivia organisaatioita vastaan ja etteikö siitä voisi kehittää, mutta toiminnan kärki ei ole niissä vaan rukouksessa. Siinä, että meille tärkeämpää tulisi olla rukoilu ihmisten ja Herran työn puolesta kuin strategian kilven kiillottaminen. Vaikka tietyllä tavalla rukous on läsnä kaikessa tekemisessä työpäivän varrella, olisiko silti joskus hyvä jättää hetkeksi kaikki ja rukoilla vaikka ihan kokonainen tunti! Onkohan tärkeysjärjestykseni ihan kunnossa jos työviikkooni en saa sellaista mahtumaan? Mihin minun tulisi satsata?

Toisen kerran Jumala pysäytti minut Majakan tiimipäivässä. Eräässä keskustelussa tuli puhetta siitä, mistä ihminen voi väsyneenä saada virtaa ja joku viittasi raamatunkohtaan,  jossa Jeesus kehottaa työn uuvuttamia tulemaan hänen luokseen. Väheksymättä muitakin tärkeitä virkistysmuotoja antaa Jeesus tässä kyllä aika selkeän ohjeen. Ja miten minulle se tuntuu joskus olevan se viimeinen oljenkorsi, jos mikään muu ei auta? Ennemmin nollaan päätä esim. ruudun tuijottamisella, lenkillä tai jollain muulla touhulla tai päivätorkuilla. Ja kuitenkin Jumala lupaa viedä minut vihreälle niitylle ja virvoittavien vetten äärelle lepoon. Mitäpä jos ensi kerralla tarttuisinkin stressin tai kiireen uuvuttamana Raamattuun?

Vaikka paastoni ei lähtenytkään heti laskiaisesta liikkeelle aion nyt lopun aikaa ennen pääsiäistä haastaa itseäni rukoukseen ja lepoon Jumalan luo. Heitän sinullekin haasteen: Mille sinun tulisi sanoa ei, jotta voisit sanoa Jumalalle kyllä? Eikö hän kuitenkin ole se, joka on luvannut meille yltäkylläisen elämän ja jokapäiväisen huolenpidon?

Heli Orre
nuorisotyönohjaaja

Kuvassa on nuorisotyönohjaaja Heli Orre.
Kirjoittaja on nuorisotyönohjaaja Heli Orre.