Rohkea kuin leijona

Leijona mielletään monissa kulttuureissa ja saduissa rohkeuden symboliksi. Onkin helppo olla rohkea, jos on viidakon kuningas, mutta mitä on rohkeus meidän ihmisten elämässä?

Rohkeutta on kertoa omia mielipiteitään ja antaa mahdollisuus muillekin mielipiteille. Rohkeutta on pitää omia puoliaan ja puolustaa myös muita. Rohkeutta on myös kokeilla rajoja ja asettaa niitä. Rohkeutta on myöntää virheensä ja kohdata ikävätkin asiat. Rohkeutta on myös kokeilla siipiään ja uskaltaa tavoitella unelmiaan.

Kesän ensimmäisellä riparilla näin paljon rohkeutta nuorissa. Näin nuoria, jotka olivat rohkeasti omia itsejään ja joilla oli rohkeutta ilmaista itseään ja omia mielipiteitään, jakaa ryhmässä pohdintojaan, kyseenalaistaa ja myös tutkia Jumalaa.

Rohkeus mielletään usein teoiksi, mutta kristityn elämässä rohkeutta on myös luottaa Jumalaan kaikkina päivinä. Joinain päivinä usko tuntuu helpolta ja Jumala tuntuu olevan lähellä ja suunta tuntuu selkeältä, mutta elämässä tulee myös aikoja, jolloin Jumala tuntuu kaukaiselta ja yhteys tuntuu pätkivän eikä tulevaisuus tunnu enää ollenkaan niin varmalta. Juuri silloin rohkeutta (jota myös uskoksi voisi kutsua) tarvitaan kaikkein eniten.

Kun itse kohtaan vaikeita aikoja elämässä ja uskon kanssa, palaan raamatunkohtaan, jonka olen itse saanut omalla rippileirilläni muistolauseena. Minulle tämä kohtaa antaa rohkeutta silloin, kun sitä tarvitsen.

”Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’” (Joos. 1:9)

Vilja Liede
nuorisotyön kausityöntekijä 

 

 

Hartauskirjoituksen kirjoittajan naurava kasvokuva.