Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Saarn.3:1

Reppuselkäinen vaeltaja ylittää kosteikkoa pitkospuita pitkin aurinkoisessa syysmetsässä.

Hitaus

Pysähdy hetkeksi. Huokaise syvään. Vaikka matka on vasta alussa, hiljennä tahtia. Vaikka päämäärä on vielä kaukana, nauti levollisena matkasta.

Olet ehkä monet kerrat viilettänyt tämän paikan ohi autolla huomaamatta sen erityislaatuisuutta; seisot parhaillaan rautakautisen polttokenttäkalmiston alueella. Alue muistuttaa siitä, että jo rautakaudella täällä on eletty, kasvatettu perhettä, metsästetty ja kalastettu.

Menneille sukupolville elämä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa oli sisäänrakennettua. Luonnon tahti on verkkainen. Kasvu ja vuodenaikojen vaihtelut vievät oman aikansa. Niitä ei voi hoputtaa. Elämä oli verkkaista.

Me elämme kiireisessä, sykkivässä todellisuudessa. Tuntuu, että kaiken pitää koko ajan tapahtua nopeammin. Etsimme aina vain nopeampaa tarpeidemme tyydytystä. Hidastaminen voi tuntua vaikealta.

Anna askeleen lyhentyä, välillä pysähtyä. Katso ympärillesi ja keskity tähän hetkeen. Ole läsnä itsellesi, luonnolle ja matkakumppanillesi. Hitaus hoitaa, koska se antaa keholle ja mielelle mahdollisuuden kohdata toisensa.

Kun hidastat, sinulle jää enemmän aikaa havainnoida ympäröivän maailman pieniä yksityiskohtia, kauniita maisemia ja matkanteon mielekkyyttä.

Mihin sinulla on kiire?

Mistä joutuisit luopumaan, jos hidastaisit vauhtia?