Hyvää palvelua

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.
1 Piet. 4:10

Kesäisenä heinäkuun iltana kiivastelimme nuoren kollegan kanssa erään lempääläläisen lukon parissa. Lukko oli sellainen sähkölukko, jonka toimintalogiikkaan kuuluu avaimen työntäminen lukkopesään ja kääntäminen juuri oikealla nopeudella, jotta lukon saisi auki.

Useiden eri tahtiin suoritettujen yritysten jälkeenkään lukko ei auennut. Minä jouduin luovuttamaan aikaisemmin ja jättämään kaverin tuskailemaan. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut hätääntyneeltä.

Myöhemmin kesällä kohtasin toisen vastaavan lukon. Tällä kertaa olin tilanteessa yksin. Lisäksi lukonavaustaidoistani riippui rippileiriryhmän sen illan saunominen. Merkittävistä asioista oli siis kyse. Sykkeeni nousi ja muutaman yrityksen jälkeen aloin olla tuskastunut. Yritin muistella kaikkia niitä taktiikoita, jotka aiemmalla kerralla totesimme kollegani kanssa hyödyttömiksi. Siitä ei tosin ollut juurikaan apua, todellisuudessa työntelin vain avainta lukkoon vaihtelevilla nopeuksilla.

Aiemman tilanteen muistelu palautti kuitenkin mieleeni kanssani olleen nuoren työkaverin. Hänen rauhallisen olemuksensa muistelu sai minutkin arvioimaan uudelleen tilanteeni kriittisyyttä. Mielessä kävi jopa ettei avun pyytäminenkään olisi ihan mahdoton ajatus.

Tämän tekstin alkuun liitin päivän raamatunkohdan Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä. Siinä Pietari puhuu ihmisten keskinäisestä toiminnasta, toisten ihmisten palvelemisesta.

Myös me puhuimme riparilla palvelemisesta ja hyvästä palvelusta. Palveleminen, etenkin toisten ihmisten palveleminen, kuulostaa hiukan negatiiviselta. Se voi olla työtäkin, jolloin työrooliin kuuluu nöyryys ja kyseenalaistamattomuus.

Hyvään palveluun sisältyy ajatus siitä, että asiakas on aina oikeassa. Palvelijan pitäisi nurisematta täyttää kaikki toiveet ja pyynnöt. Sitäkö Pietari tässä edellyttää, että valittamatta, omasta jaksamisesta vähät välittämättä, pitäisi täyttää toisten tarpeita ja haluja?

Nuorten keskuudesta nousi ajatus siitä, että usein palveleminen voi tarkoittaa myös olemista ja asennetta. Monissa tilanteissa asenne tai se tapa, jolla toinen vain on olemassa, on sitä parasta palvelua mitä toiselle voi antaa.

Kuunteleminen, tilan antaminen ja rauhallisuus – niiden avulla ne lukotkin aukenivat.

Miia Joronen
nuorisotyön kausiteologi