Vilpittömästi ja koko sydämestänne

Herra hajottaa teidät toisten kansojen sekaan, ja teitä jää vain pieni joukko niiden kansojen keskuuteen, joiden luo Herra teidät ajaa. Siellä te joudutte palvelemaan jumalia, jotka ovat ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, jotka eivät maista eivätkä haista, eivät näe eivätkä kuule.
Muiden kansojen seassa te sitten etsitte Herraa, Jumalaanne, ja myös löydätte hänet, kun vain käännytte hänen puoleensa vilpittömästi ja koko sydämestänne. (5.Moos. 4:27-29)

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten uskon asema oli hyvin erilainen. Kirkko sijaitsi itsestäänselvästi keskellä kylää ja uskonto läpileikkasi koko yhteiskuntaa. Tuolloin ei tarvinnut käyttää sellaisia puheenvuoroja, kuin “Koko länsimainen arvojärjestelmä rakentuu kristinuskon varaan.”, sillä harva osasi muunlaista kuvitellakaan. Tuon kaltainen yhtenäiskulttuuri on kuitenkin takana ja Kristuksen seuraajat marginaalissa.

Yllä oleva Raamatunkohta on Mooseksen varoitus israelilaisille siitä, mitä tapahtuisi, jos nämä valmistavat jumalankuvia. Tuo asiantila kuvaa kuitenkin myös todellisuutta meidän ajassamme. Me elämme osana maallisia hallintojärjestelmiä ja niiden sekularisaation myötä emme voi aina toimia arvojemme mukaisesti. Osa kokee painetta jopa hävetä uskoaan.

Uskonnollisuutta sinänsä ei välttämättä edes pidetä pahana – ainoastaan oikeaa kristillistä oppia. Moni uskoo kyllä “mutta ei niin kuin kirkko opettaa”. Hengellisiä tarpeita koetetaan tyydyttää jollakin, mutta se ei saa olla mitään perinteistä. Näin jonkinlainen uushengellisyys voi erehdyttää ihmisen kuvittelemaan, että Jumalan yhteyteen kaipaamisen jättämä aukko olisi täytetty. Kuitenkin vain Raamatusta me löydämme toden ja elävän Jumalan.

Tämä aika ja sen ilmiöt siis tuottavat ennennäkemättömiä haasteita Jumalan löytämisessä. Toki Jumalan löytäminen olisi ihmiselle yksin täysi mahdottomuus myös täydellisissä olosuhteissa. Löytämiseen me tarvitsemme Jumalan itsestään meille antamaa ilmoitusta, eli Raamattua, sekä Hänen Henkeään. Meidän kontollemme jää tuon ilmoituksen tutkiminen sekä Hengen kutsulle alttiina oleminen. Kun kutsu kohtaa meitä, hyväksykäämme se vilpittömästi ja koko sydämestämme.

- Ville Lehonmaa, nuorisopastori

Ikkuna Jumalan todellisuuteen - Minuuttihartaus

Seurakuntapastori Ville

Avioliitto solmitaan joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä. Siviilivihkimisen jälkeen liitto voidaan siunata kirkossa.

Ketkä voivat mennä kirkossa naimisiin