Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Keväällä auringon lämmittäessä ja päivien pidetessä pihassamme alkaa nousta monenlaisia kasveja mullasta.
Tuota ihmetellessä jäin pohtimaan ylösnousemisvoimaa. Siitähän kirjaimellisesti on noiden kukkien kohdalla kysymys. Kasvit nousevat maasta ja kohta saamme ihastella niiden aukeavia kukkia. Pienestä siemenestä tai sipulista, joka on maahan kylvetty, nousee vastustamattomasti taimi valoa kohti.
Taimi ei kuitenkaan nouse maasta omin voimin. Se tarvitsee voiman ulkopuoleltaan: lämmön, valon, kosteuden, sopivan maa-aineksen. Ilman niitä se ei pysty nousemaan ylös maasta.
Jeesuksen ylösnousemus pääsiäisenä saa pohtimaan sitä, mitä Jeesuksen ylösnousemus merkitsi hänen seuraajilleen. Ylösnousemus muuttaa kaiken, mutta sen merkitys avautui opetuslapsillekin – ei heti – vaan vähitellen ja viiveellä.
Ensin oli hämmennys ja ihmetys, johon sekoittui pelkoakin. Ajatus ”Jumala tekee kuolleesta elävän” on järisyttävä, ihmisymmärrykselle mahdoton. Se mikä näytti lopulliselta tappiolta, muuttui Jumalan voimasta voitoksi.
Roomalaiskirjeessä kirjoitetaan: Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:4)
Me saamme olla osalliset tuosta ylösnousemuksesta, johon meidät on kasteessa liitetty. Uusi elämä ei perustu itsensä paranteluun omin voimin, vaan samaan Jumalan voimaan, jolla Jeesus herätettiin kuolleista!
Jumala tekee meidät hengellisesti kuolleet eläviksi käsittämättömällä kirkkauden voimallaan. Uusi elämä on uutta elämää ja Jumala on elämän antaja.
Tuo uusi elämä kutsuu meitä tuottamaan hyvää hedelmää Jumalan kunniaksi. Tuo hedelmän syntyminen on yhtä automaattista kuin keväällä maasta nousevan taimen ilmestyminen. Mustaan multaan ilmestyy elämää, jota saamme vain ihmetellä. Jumala antaa kasvun.
Janne Tervonen
seurakuntapastori
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä