Uusi alku 

Kävin esimieheni kanssa kirjakaupassa. Sain kauniin kalenterin vuodelle 2020. Uuden kalenterin hypisteleminen on mukava tunne. Kaikki päivät tyhjiä. Sinne mahtuu melkein mitä tahansa. 

Tänä vuonna on käytössäni 366 päivää, 8785 tuntia ja 527 040 minuuttia. 

Aloittaessani nyt kanttorin sijaisuutta kotiseurakunnassani pysähdyn miettimään, miten saan kalenterini mahtumaan kaiken sen, mitä haluaisin: työ ja kaikki velvollisuudet, puoliso, lapset, lepo, harrastukset – on niin paljon mukavaa tekemistä, että kalenteri alkaa täyttyä aivan itsestään. 

Joku viisas elämäntapakouluttaja neuvoi ajattelemaan kalenteria ikään kuin lasipurkkina.

Hän suositteli, että laita purkkiin ensin ne asiat, mitä oikeasti arvostat ja haluat. Ajattele, että ne asiat ovat kuin isoja kiviä. Se kaikki muu, millä loppu täyttyy, on kuin hiekanmurusia, jotka valuvat tyhjiin koloihin. Jos teet toisin päin, isot kivet eivät mahdu enää purkkiin. 

Mitkähän ovat minun isoja kiviäni tänä vuonna? 

Tutussa psalmissa 90 on kaunis rukous: ”Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.” 

Tyhjä lasipurkki

Vuodet vierivät ja aika kuluu. Elämässä tapahtuu kaikenlaista.

Seurakunnan perustehtävä tänäkin vuonna on kertoa koko maailmalle siitä mukavasta asiasta, että jokaisena päivänä, vaikka monta kertaa päivässä, on lupa alkaa alusta. Sitä varten jouluakin vietettiin, että maailmaan syntyi Vapahtaja, joka kantoi kaikki virheemme ja siksi saamme aloittaa aina alusta. 

Se, että saa elämän virheet anteeksi ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä, saada aina uuden tyhjän lasipurkin, on parasta, mitä on tarjolla tänäkin vuonna.

Merja Lohilahti
vt. kanttori

 

Vt kanttori Merja Lohilahti hymyilee.
Merja Lohilahti