Muurahainen yhteistyövalmentajana

Yhteistyö on usein avain kaikkeen hyvään. Onnistuneella yhteistyöllä pystymme ihan ihmeellisiin juttuihin. Sellaisiin, joista urakkaa aloittaessamme mietimme, että ei todellakaan tule onnistumaan. Tai jos onnistuu, niin ei kovin hääppöisesti. Ainakin työtä on ihan kamalasti.

Taivaan Isä on mahtava yhteistyökumppani. Ihan paras. Jos me työskentelemme hänen kanssaan, on meillä kaikessa onnistumistakuu. Usein saa huomata, että hei, me menestyimme! Olimmepa hyviä!

Vai niinkö se meni? Jos se olikin niin, että työllä oli siunaus? Me olimme vain ryttyisiä työrukkasia, vähän väsyneitä ja haluttomiakin välillä. Siunaus vie kaiken kuitenkin maaliin, se saa ihmeitä aikaan.

Kirkon työ on yhteistyötä. Eikä vain kollegoiden kanssa, vaan muidenkin kirkon työntekijöiden, monien yhteistyökumppaneiden kanssa – ja tietysti myös jokaisen seurakuntalaisen. Juuri sinun siis! Sinun ajatuksillasi on väliä. Sinun ideasi ja osallistumisesi on merkityksellistä.

Sulje hetkeksi silmäsi ja mieti muurahaiskekoa. Oletko koskaan jäänyt hämmästelemään muurahaisten upeaa yhteistyötä? Oletko nähnyt, miten ne kiirehtivät auttamaan ystävää, jos se yksi on tuupertumassa taakkansa alla?

Olen nähnyt, kun muurahainen kantaa raskasta saalistaan kohti yhteistä kekoa, ja ihaillut sitä, miten toiset muurahaiset monelta suunnalta juoksevat sitä auttamaan. Se on yhteiseksi hyväksi, se tehdään yhdessä. Niille se on luonnollista. Kukaan muurahaisista ei sano, että tunnit ovat tältä viikolta täynnä, ei kuulu mulle, eikä oikein kiinnostakaan.

Olenpa nähnyt sellaisenkin ihmeen, että pienen pieni muurahainen nostaa Raamatun! Olin silloin rippileirillä ja pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä sängyssä. Luin hetken Raamattua ja laskin sen lattialle. Mietin, että en kyllä jaksa tuota lattialla häärivää muurahaista häätää. Katsoin sitten hieman tarkemmin ja huomasin, että sen selässä oli kuollut kaveri. Muurahainen etsi varmasti hautapaikkaa.

Niihin mietteisiin nukahdin. Aamulla herätessäni nostin Raamatun lattialta. Muurahainen oli löytänyt parhaan mahdollisen hautapaikan menehtyneelle kaverilleen. Se oli ristin alla, Raamatun alla.

Risti on meillekin tienviittana, Jumala valona pimeinäkin aikoina. Meidät on luotu toistemme tueksi ja iloksi. Suljetaan hyvän piiriin kaikki, ja rukoillaan, että saisimme ja osaisimme olla kuin muurahaiset. Otetaan ne yhteistyövalmentajiksi. Ihan maksutta tulevat.

Vaikka emme muurahaisten tapaan raahaisikaan saalista yhteiseen pöytään, niin paiskisimme kuitenkin työtä yhteiseksi hyväksi - ja yhdessä. Opettelisimme olemaan sen tosi ärsyttävänkin kanssa yhteistyössä. Voimme yllättyä! Ja yhteistyö, se on kuitenkin se, joka kirkonkin työssä vie meitä ihmeellisiin suorituksiin. Yhteistyössä näkyvät myös selkeimmin jokaisen lahjat. Lahjat, nehän me olemme saaneet, jotta ne olisivat iloksi myös muille.

Hanna-Mari Kamppikoski, viestintäkoordinaattori