Millaisia katseita muistat elämäsi varrelta? Jotkut katseet tekevät olomme hyväksytyksi ja toiset katseet saavat tuntemaan häpeää. Kaikkein kurjimmalta tuntuu epäluuloinen, arvosteleva, paheksuva tai tuomitseva katse. Sellaisen katseen alta tahtoo pois, ja tuntuu että olisi parempi että katse kääntyisi kokonaan toisaalle. Sen sijaan hyväksyvä, lempeä ja rohkaiseva katse piirtää meihin jo varhaislapsuudesta lähtien syvän jäljen siitä, että olemme arvokkaita ja rakastettuja. Niitä silmiä tuntuu hyvältä katsella.

Ristintiellään Jeesus oli monien katseiden alla. Häneen osuivat pilkkaavat ja tuomitsevat katseet, epäusko ja halveksunta. Osa käänsi katseensa kokonaan pois. Hän kulki niiden kaikkien tien, joita on kiusattu ja jotka ovet kohdanneet epäoikeudenmukaisuutta tai halveksuntaa. Ristintiellä Jeesukseen osuivat myös järkyttyneet, säälivät ja surevat katseet.

Ristillä Jeesus lausui: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Hän kulki samassa syvyydessä kuin jokainen pohjalla oleva ihminen, joka kokee että koko maailma ja Jumalakin on kääntänyt hänelle selkänsä.

Jeesuksen kohtaloa surevat eivät nähneet pitkäperjantaissa kuin pimeyttä. Kivun keskeltä Jeesus lausui kuitenkin myös toivon sanat, kun hän sanoi ristin ryövärille ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Muutaman päivän kuluttua ristiinnaulitun katse muuttui ylösnousseen Kristuksen katseeksi, joka lausui ”rauha teille”. Kristuksen katse meitä kohtaan on aina anteeksiannon ja hyväksynnän katse, kohti käyvä rakkauden katse. Hänen silmistään meitä katselee kirkas armon katse, jolla hän kutsuu meitä katselemaan armollisesti myös itseämme ja toisiamme.

Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Riikka Mattila, Sääksjärven seurakuntatalo Sataman pappi