Helluntai – kutsu yhteyteen

Äitini kotipitäjässä, Sääksmäellä ja tarkemmin vielä Sääksmäen Ritvalan kylässä, vietetään vuosittain Suomen vanhinta kansanperinnejuhlaa.

Tämä perinne on nimeltään helkajuhla, ja joidenkin arvioiden mukaan se yltää jopa 1100–1200-luvuille asti. Helkajuhlaa vietetään helluntaina, 50 päivää pääsiäisen jälkeen.

Juhla alkaa kauniilla kulkueella. Nuoret naimattomat naiset kulkevat kansallispuvuissaan lyhyen reitin helkavirsiä laulaen ja peltoja siunaten.

Minullakin laulut ovat vielä hyvässä muistissa; vaikka en ole paikkakuntalainen, lapsuudessamme osallistuimme aina kulkueeseen äidin suvun perinteitä seuraillen.

Helkajuhla on mielenkiintoinen sekoitus kansanperinnettä ja kristinuskoa. Neitojen kulkue lähtee Raittinristinmäeltä ja kulkee ristinmuotoisen reitin. Virsissä lauletaan toisaalta Mariasta, toisaalta “mennään jumalihin puhtahisin”.

Helkajuhla, tuulahdus katoliselta ajalta

Perinteen juuret lienevät jo esikristilliseltä ajalta: helkakulkue on ollut tietynlainen hedelmällisyysriitti, jolla on varmistettu sadon saaminen. Toisaalta juhla tuo tuulahduksen myös katolisesta kulkueperinteestä. Se on siis kaunis sekoitus monia perinteitä ja sisältää kerrostumia värikkäästä suomalaisesta historiastamme.

Vielä nykyisinkin se kokoaa yhteen monenlaisia ihmisiä: kansanperinteenharrastajia, kansanpuvuista kiinnostuneita, ritvalalaisia ja sääksmäkeläisiä, ulkopaikkakuntalaisia ja niin edelleen. Itsellenikin helkajuhla on parhaimmillaan ollut juuri tätä: iloista yhteistä juhlaa, jossa kokee konkreettisesti historian havinaa ja näkee rakkaita sukulaisia.

Helluntai, kirkon syntymäpäivä 

Helluntaina vietämme myös toista yhteen kokoavaa juhlaa. Apostolien teoissa (Ap.t. 2:1–41) kuvaillaan, kuinka Jerusalemissa on koolla suuri joukko erilaisia ihmisiä maailman eri kolkista.

Yhtäkkiä taivaalta kuuluu kohahdus ja Jeesuksen apostolit tulevat täyteen Pyhää Henkeä ja alkavat puhua eri kielillä. Tämän seurauksena kastetaan noin kolmetuhatta ihmistä. Mikä ilo: kristillinen kirkko on syntynyt!

Helluntai on siis kirkon syntymäpäivä. Se on iloinen juhla, joka parhaimmillaan tiivistää sen, mikä on monelle seurakunnassa antoisinta. Esimerkiksi yhteinen ylistys, läheisten palveleminen tai ihan vaan arkinen jutustelu muiden seurakuntalaisten kanssa on monelle hyvin merkityksellistä.

Yhteys toisiin ihmisiin ja rakkauden kaksoiskäskyn todeksi eläminen arjessa on tärkeä osa kristillistä elämää. Jaettu suru on helpompi kantaa, mutta myös jaettu ilo moninkertaistuu. On ihana tunne, kun vaikkapa ystävä vilpittömästi iloitsee puolestamme!

Helluntaina meitä siis kutsutaan yhteyteen. Ei vain Jumalan, vaan myös toistemme kanssa. Juhlitaan siis kirkkomme syntymäpäivää ilolla: kokoonnutaan yhteen, ylistetään yhdessä, vietetään aikaa rakkaidemme kanssa ja jaetaan hyvää ympärillemme.

Pyhä Henki vuodatettiin kerran apostolien ylle – ja vuodatetaan edelleen sinne, missä rakkautta ja yhteyttä rakennetaan.

Ihanaa helluntaita ihan jokaiselle!

Vilma Pulkkinen
nuoriso- ja rippikoulutyön kausityöntekijä