Sivulla julkaistaan noin kolmen viikon välein hartauskirjoitus. Lue viimeisin tästä:

Luotsilaivan turvissa

Tänä keväänä ja kesänä olen usein pyöritellyt mielessäni kahta tuttua raamatunkohtaa. Ensimmäinen niistä löytyy Heprealaiskirjeestä: 

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." (Hepr. 13:8 )

Sanat ovat toimineet itselläni hyvinä maadoittajina. Keväästä alkaen vuosi on tuntunut epävarmalta ja stressaavalta. Tulevaisuus on pelottanut, sillä on vaikea sanoa, miltä alkava syksy tai vaikka tuleva joulu näyttää. Muutoksia tuntuu tapahtuvan hyvin nopeasti.

Kun huomaan miettiväni liikaa näitä asioita, luen nämä Raamatun sanat ja koetan tarttua siihen toivoon ja lupaukseen, joka niissä on.

Luotsilaivan tavoin koen niiden tulevan minua hakemaan ja johdattamaan. Sanat muistuttavat siitä, kuinka kaiken muun horjuessa allani seisova perusta on pysynyt muuttumattomana ajan alkuhämäristä asti.

Toinen mielessäni pyörinyt raamatunkohta löytyy Johanneksen evankeliumista: 

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh. 14:27)  

Jeesuksen antama rauha ei ole sellaista, mitä maailma voi meille tarjota. Kaikki ympärillämme on ajalle ja muutokselle alisteista. Täällä koi ja ruoste tekevät tuhojaan (Matteus 6:19). 

Myrskyssä kaipaamme jalkojemme alle jotain lujaa. Meitä ei ole luotu myrskyn keskelle, missä aallot meitä heiluttavat. Kotimme on satamassa, josta kirkas majakanvalo loistaa.

Jeesus on kuin luotsilaiva, joka johdattaa perille hurjimmassakin myrskyssä. Hän on se varma lupaus, jonka varaan voimme elämämme rauhallisin mielin jättää. Hän ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu ja horjuu. 

"Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?"  (4.Moos. 23:19)

Konsta Järviluoma

Kirjoitettu elokuun loppupuolella 2020