Toivo on yksi lukemattomista erilaisista tunteista, joita ihminen voi maailmassa kokea. Se on osa ihmispsykologiaa. Toivon tunnetta voi kokea muun muassa sairaana ollessaan; silloin, kun paranemisesta ei ole vielä täysiä takeita. Toivon tunne herää siinä vaiheessa, kun joku sisimmässä ilmoittaa siitä, että sairaudesta olisi kuitenkin mahdollista parantua. Tunteen herääminen johtaa usein myös olon kevenemiseen ja siinä samassa itse sairauskin on helpompi kantaa. Neuropsykologian alan asiantuntijat osaavat varmasti avata tämän kausaalisuhteen logiikkaa paremmin, ja jätänkin sen tehtävän kernaasti heille.

Toivottomuuden tunteen ottaessa ylivaltaa on hyvä miettiä sitä, mistä on ennen saanut elämäänsä uutta virtaa, ja mikä on ladannut omia akkuja kaikkein tehokkaimmin. Tässä yhtälössä läheisillä ihmissuhteilla on monesti merkittävä roolinsa, kuten myös omalla jumalasuhteella. Toivoasi eivät ainakaan vähennä Jumalan eteen asettuminen, Jeesuksen pelastustöihin tutustuminen tai tietoinen pyrkimys säännölliseen sanan kuuntelemiseen. Ne saattavat lisätä sitä ratkaisevasti muutoin toivottomassa tilanteessa. Toivoa voi siis vahvistaa myös tietoisesti, eivätkä esitellyt keinot ole varmasti sieltä huonoimmasta päästä. Toivo on myös tapa katsoa maailmaa, kipua ja kärsimystä kristillisestä viitekehyksestä käsin.

Toivo on vakiinnuttanut asemansa myös tieteellisenä tutkimuskohteena. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen muutama vuosi sitten luotsaama toivon käsitteeseen ja olemukseen pureutuva Suomen Akatemian huippuyksikkö. Suomen Kulttuurirahasto palkitsi Saarisen merkittävästä kulttuuriteosta: toivon ylläpitämisestä. Palkintoa vastaanottaessaan Saarinen muistutti, että toivon vastavoima on pelko. Sitä on maailmassa erityisen paljon, eikä se auta ongelmien ratkaisussa.

Toivon kokemus kannattelee ihmistä vaikeina aikoina. Se valaa uskoa koettelemuksista selviämiseen ja auttaa siirtämään katseen tulevaisuuteen. Tässä ajassa toivon tunteelle on aivan erityinen tilaus. Koronapandemian seuraukset jatkavat yhä kulkuaan työ- ja talouselämässä. Ukrainassa rauha ei ole ovella. Toisaalta meneillään olevaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen ei tarvita yhtään katteetonta toivo-lupausta, amerikkalaista self help -kirjallisuutta, ylioptimismia tai perusteetonta pelottomuuden pönkittämistä. Tilanne on vakava, ja siihen on suhtauduttava tosissaan. Silti, siksi ja siitäkin huolimatta toivo elää ja jatkaa voittokulkuaan. Jeesus ei luvannut seuraajilleen helppoa elämää, mutta hän lupasi heille toivon. Minä toivon, että pystyt ottamaan toivosta kiinni!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Tiia Lehtonen

Seurakuntapastori