Tervehdys Birgitan vaelluksen kulkijoille

”Herra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.” Pyhän Birgitan kynästä lähtöisin oleva rukous sopii myös nykyajan kulkijoille, niin keskiaikaiset polut ja kärrytiet kuin sen taustalla ovatkin. Meidän matkamme taittuvat nopeasti kumi- tai rautapyörillä tai peräti metallisiivillä, mutta yhtä kaikki, ensin täytyy olla käsitys suunnasta ja kuljettavasta reitistä.

Birgitan vaellus kutsuu ottamaan askelia, nauttimaan luonnosta, hiljentymään polulla ja kuuntelemaan sisintä. Löydänkö tien ja olenko halukas sille? Mietteet syvenevät kohti pohdintoja kaiken tarkoituksesta. Kysymys ei olekaan vain päämäärästä vaan liikkeestä, eikä ainoastaan tietyn reitin kulkemisesta vaan koko elämän suunnasta.

Pyhän Birgitan rukous jatkuu: ”Uskallettua on viipyä, ja vaarallista jatkaa matkaa. Täytä siis ikävöimiseni ja osoita minulle tie.” Menneen maailman poluilla väijyivät vaarat, mutta eivät ole huolettomia nykykulkijankaan askeleet. Arkipäivän ajatukset vaivaavat ainakin alkumatkasta. Askelten edetessä ne ehkä haihtuvat mielestä, ja tilaa tulee muulle.

Birgitan vaellus voi kilometreistä riippumatta olla pienoiskuva koko elämästä. Vaeltaja ei kiirehdi tiellä vaan viettää aikaa nauttien Jumalan lahjoista luonnossa. Ehkä se saa näkemään omankin elämän osana Jumalan työtä? Silloin vaelluksesta tulee pyhiinvaellus, jossa kuljetaan kohti kaiken elämän Antajaa. Päämäärään suuntautuva kulku on matka kohti Jumalaa. Elämän polku on tarkoitettu elettäväksi hänen kunniakseen ja toisia palvellen.

Birgitan rukous päättyy: ”Tulen luoksesi, kuin sairas tulee lääkärin luo. Anna, Herra, minun sydämelleni rauha.” Olkaa siunatut, kaikki vaellukselle lähtijät! Tervetuloa päätteeksi rauhalliseen iltamessuun Lempäälän Pyhän Birgitan kirkkoon lauantaina 5.9. klo 18:30.

Matti Repo

Piispa