Mistä tunnistaa oikean joulun?

Millainen on oikea joulu? Mitä kaikkea siihen tarvitaan? Tarvitaanko tulppaanit vai riittääkö pelkkä kynttilä? Kinkku vai kalkkuna? Rosolli vai mäti? Kuusentuoksua vai kelpaako muovinen?

Oikean joulun määrittelijöitä riittää.  Aina joku tietää, mikä väri, tuoksu tai tapa takaa joulutunnelman. Naistenlehti, sukujen perinteet tai oma alitajunta riittävät paineenluojiksi. Joulu on monimutkainen yhtälö.  Joko vaihtoehtoja on liikaa tai liian vähän. Joulu on sekoitus pelkoja ja unelmia, kaipuuta ja kauneutta, tekoja ja tunnetta.  Ihmisten mielissä on varmasti tällä hetkellä kaikenlaisia joulumuistoja ja monenmoista jouluhuolta, jouluiloa ja jopa joulukammoa.  

Ensimmäinen joulu ei ollut tyyni, soma eikä särötön.  Sen käänteisiin mahtuu kyyneleitä, kauhua, outojakin tilanteita.  Nuori nainen synnyttää likaisessa tallissa, kaukana naapurin naisten avusta. Ensimmäistä kertaa isäksi tullut ihmettelee avuttomana vieressä. On väkivallan pelkoa. On yövuorossa raatavia ja myös merkkiä paremmasta tulevaisuudesta tähyäviä.

Tämän kaaoksen keskelle Jumala syntyy. Hän ei vaatinut puhtaaksi hinkattuja lattioita eikä silkein ja sametein sisustettuja holvisaleja. Hänelle riitti tavallinen, arkinen tila.  Hänen äidikseen kelpasi kokematon, köyhä ja kouluja käymätön. Siksikö näin, että me muistaisimme, että Jumalalle kelvatakseen ei tarvitse suorittaa, ei osata eikä näytellä? Hänen lähellään saa olla omanlaisensa.  Häntä varten ei tarvitse siivota kotikomeroita eikä siistiä mielensä sopukoita. Hänelle saa joulunakin olla rehellinen.

Yön pimeyteen, elantonsa eteen raatavien miesten keskelle, ilmestyi enkeli: ”Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja”.  Siksikö ensin noille paimenille, täysin valmistautumattomille, että huomaisimme Vapahtajan saapuvan arkitodellisuutemme keskelle? Häntä ei tarvitse ostaa, houkutella tai hankkia.  Häneen ei tarvitse yltää äärimmilleen pinnistellen. Hän on jo paikalla, ja hänen viestinsä on ystävällinen, rauhoittava: ”Älkää pelätkö.”

Kaiken keskeneräisyyden, kaipuun ja käsittämättömän keskellä elää myös Jumala. Hän, joka ei karsastanut maailman mutaa, vaan halusi tulla lähelle ja olla läsnä. Vaatimatta, käskemättä, mittaamatta.  Pyhä voi piipahtaa sinne, missä sitä arasti toivotaan.  Jumalan hyvyys voi hipaista siellä, missä sitä ei edes osata kaivata.

Joulun sanoma on sanoma vapautuksesta. Vapahtaja on syntynyt – älkää siis pelätkö.  Tuo viesti ei jäänyt vain Betlehemin kedolle, vaan se kuuluu kaikille joulunviettäjille.  Joulu on sanoma siitä, että kaikenlainen riittää ja kelpaa Jumalalle. Joulusanoman voimallisuus ei ole jaksamisestamme kiinni.  Puolitiehen jääneille, keskeneräisille, häpeäänsä kätkeville tai muuten vaan huoliinsa lukittuneille on olemassa jouluarmo.  Se on valmiina, vaikka mikään muu ei olisi.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää joulua. Siksi saamme olla armollisia itsellemme ja toisillemme: tänä vuonna Jumala siunaa tällaisen jouluni.

Me saamme kietoa itsemme ja kaipuumme hyvän Jumalan siunauksen suojiin: sen Hän antaa meille joululahjaksi.

- Henriikka Tarri, diakonian työalajohtaja