Pääsiäisen tuoksu

Kun keväinen maa vähitellen paljastuu lumipeitteen alta, nenään nousee tuoreen maaperän tuoksu. Se henkii elämää ja lupausta pian koittavasta vehreydestä. Ehkä siinä on jotain pyhääkin. Onhan se harvinaisen aistittava merkki siitä, että Jumala luo jälleen uutta. ”Hän säät ja ilmat säätää”, niin kuin tuttu virsi 462 asiaa sanoittaa.

Ilmaisuvoimainen on myös ortodoksien Kiitosakatistos: ”Pyhä Henki antaa tuoksun jokaiselle kukalle. Vienot tuoksut, herkät värit kuvastavat nekin suuren Luojan kauneutta. Kunnia ja ylistys elämänantajalle Jumalalle, joka verhoaa kedot kukkamatoksi, kasvattaa pellolle kultaiset tähkät ja siniset ruiskukat sekä istuttaa sieluumme luomistyön mietiskelyn ilon. Iloitkaa ja laulakaa Hänelle: Halleluja!”

Tuoksuuko pyhä?

Aina välillä kuulee puhuttavan pyhän tuoksusta. Ortodokseilla se on konkreettisesti läsnä suitsukkeiden ja vahakynttilöiden tuoksussa. Meikäläisillä tuoksua ei ole ainakaan perinteisesti mielletty tärkeäksi elementiksi – kunhan on puhdasta. Tärkeämpiä ovat olleet kuullut ja nähdyt elementit: musiikki, kuvat ja valot.

Toisaalta kyllä lempääläläisten Pyhän Birgitan kirkollakin on oma tuoksunsa. Siinä on jotain samalla tavalla vuosisataisen arvokasta kuin vanhassa, nahkakantisessa kirjassa. Muttei silti tunkkaista, vaan sopivasti syviin ajatuksiin virittävää. Olen myös kuullut monen iäkkäämmän ihmisen muistelevan lämmöllä joulukirkon kuusen tuoksua. Niinpä tuoksut liittyvät myös luterilaiseen messukokemukseen, vaikkei niin aina osata ajatella.

Minulle pyhän tuoksu on tulitikun raapaisusta syntyvä rikin katku. Se lennättää ajatukset välittömästi lapsuuteen ja seurakunnan päiväkerhossa vietettyihin hiljentymishetkiin. Kun ohjaaja sytytti kynttilän, oli se merkki pyhästä hetkestä. Paljon muuta en siitä kerhosta muistakaan; vain kynttilän, raapaistun tulitikun ja sen synnyttämän hyvällä tavalla jännittävän tunteen.

Pyhän tuoksu meissä?

Myös jostakin henkilöstä voi sanoa, että hänessä on pyhän tuoksu. Se on vertauskuvallinen tapa sanoa, että Jumalan armo ja rakkaus välittyvät hänen olemisestaan erityisellä tavalla. Läheinen suhde Jumalaan hohkaa ulospäin. Sitä voisi kutsua vaikkapa pääsiäisen tuoksuksi.

Ensimmäiset kristityt olivat nimittäin pääsiäiskristittyjä, jotka eivät muistaneet niinkään ristiä, vaan tyhjää hautaa. Heitä ajoi eteenpäin usko Jeesuksen ylösnousemukseen, mikä näkyi ilona ja rakkauden tekoina. Ajattelen näiden olevan piirteitä, joiden soisi näkyvän kaikissa toimissamme tänäkin päivänä. Seurakunta, joka elää ilosta ja rakkaudesta, on aidosti elävä seurakunta. Tuoksukoon siis pääsiäinen aina meissä.

***

Pyhä Jumala.
Anna meille pääsiäisen ilo jokaiseen päiväämme.

​​​​​​​Anna rakkautesi tuntu kaikkiin tekoihimme.
Anna meihin pääsiäisen tuoksu.
Poikasi Jeesuksen nimessä.
Aamen.

Atte Hokkanen
vs. seurakuntapastori

Pastori Atte Hokkanen poseeraa kameralle.
vs. seurakuntapastori Atte Hokkanen