Kun matto vedetään alta

Nouse Pisgan huipulle ja katso länteen, pohjoiseen, etelään ja itään. Katsele tarkkaan kaikkea, sillä sinä et saa mennä Jordanin yli.

Nämä sanat sanoi Moosekselle Jumala. Jumala, joka oli johdattanut Mooseksen johdolla Israelin kansaa 40 vuoden ajan erämaassa, jotta he pääsisivät Egyptistä takaisin kotiin, luvattuun maahan.

Nyt Mooses sai kuulla musertavat sanat: Sinä et pääse perille -- Sinä et astu jalallasi luvatun maan kamaralle. Millainen pettymys noiden sanojen täytyikään olla Moosekselle. Tehdä ensin vuosikausia töitä tavoitteen saavuttamiseksi ja sitten loppuhuipennus, päämäärä, jää puuttumaan.

Elämässä eteemme tulee monenlaista nieltävää. Joku hakee unelmiensa opiskelupaikkaa ja tulee hylätyksi kerta toisensa jälkeen. Joku vastaanottaa murskaavan tiedon parantumattomasta sairaudesta. Joku saa kuulla, että ihmissuhde on päätöksessä, toinen haluaa eron.

Pettymyksiä on kai mahdoton välttää. Niitä tulee jokaisen osalle, isoja ja pienempiä. Jokainen ottaa ne vastaan omalla tavallaan. Monesti tuntuu siltä, että kristittynä meiltä odotetaan Jeesuksen äidin Marian kaltaista hiljaista suostumista ja nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Mutta se ei tietenkään ole niin yksinkertaista.

Pettymys nostaa pintaan niin monenlaisia tunteita: lannistumista, voimattomuutta, surua, hämmennystä ja kiukkua. Jos vielä uskomme elämämme perustuksen olevan Jumalassa, kaikki nämä vaikeat tunteet koemme suhteessa häneen. 

"Miksi tämän piti tapahtua juuri minulle?" 

Me saatamme käydä kauppaa: Jos otat minulta pois tämän onnettomuuden, lupaan noudattaa kaikessa tahtoasi. Me saatamme kieltää kaiken ja ostaa aikaa sopeutumiseen. Me kysymme tuskaisen kysymyksen: miksi tämän pitää tapahtua juuri minulle? Olemme saattaneet oppia lapsuudessa, että Jumalan edessä pitää olla kiltti ja nöyrä. On pelottava tuntea niin voimakkaista tunteita ja ajatuksia, mitä pettymys saa meissä aikaan.

Tämän kysymyksen edessä minua on aina auttanut ajatus Jumalasta isänä - turvallisena, aikuisena isänä, joka kestää lastensa pettymyksen, kiukun, jankkaamisen ja turhautumisen.

Jumala sanoo Jesajan kirjassa (Jesaja 41:10): Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. 

Ja Jeesus lupaa kastekäskyssään (Matt. 28:20): Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Hän kestää, kuulee - eikä jätä 

Hän on kanssame myös silloin, kun meillä on vaikeaa. Myös silloin, kun valitamme ja vaikeroimme kohtaloamme. Myös silloin, kun tuntuu että matto on vedetty jalkojen alta. Myös silloin kun raivoissamme puristamme käsiä nyrkkiin. Myös silloin kun syytämme Jumalaa kaikesta. Silloinkin hän on kanssamme. Hän kestää meidän hyökkäyksemme, kuulee meidän kysymyksemme ja antaa meidän itkeä rauhassa itkumme loppuun. Hän ei jätä meitä oman onnemme nojaan, kun meillä on vaikeaa.

Paavali toteaa kirjeessään roomalaisille (Room. 8:38): Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Turvallisin mielin saamme tulla sellaisina kuin olemme hänen suojiinsa. Kristuksen tähden hän ymmärtää ihmisenä olemisen tuskaa ja vaikeutta. Häneen saamme turvata silloinkin kun emme osaa olla nöyriä ja sopeutuvaisia. Hänen sylinsä on aina avoinna ja armonsa avara.

Manta Jutila
seurakuntapastori 

Lapsille ja perheille