Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Näin lähikaupassa myynnissä puun oksia, joissa oli vihertävät silmut. Vieressä oli pajunkissoja parhaimmillaan. Mutta ulkona oli lunta ja pikku pakkasta.
Markkinavoimat tuntuvat tuovan meille uudet sesongit vuosi vuodelta aikaisemmin. Joulu alkaa kaupoissa kovin varhain. Ennen kuin joulu on ohi, on esillä jo seuraava sesonki. Jo pääsiäisenä saa luultavasti maisteltavaksi tippaleipiä.
Ihminen haluaa kovasti järjestää asiat ja vaikuttaa niiden etenemiseen ja ajankohtaan.
Ei vain taloudellisen voiton tavoittelussa vaan muutenkin länsimainen ihminen haluaa kaiken olevan kalenterissa hyvissä ajoin – sovittuna ja suunniteltuna. Kaikkeen halutaan löytää ratkaisu ja hoito. Ihminen uskoo ja luottaa voimakkaasti omaan kuninkuuteensa ja kaikkivoipaisuuteensa.
Uutiset pursuvat nyt aiheita, jotka asettavat ihmisen kaikkivoipaisuuden koetukselle. Pörssit ovat syöksykierteessä, kokonaisia valtioita on karanteenissa viruksen vuoksi ja Euroopan alueella on tuhansia ja tuhansia lapsia, jotka kuolevat nälkään, kylmyyteen ja hoitamattomiin sairauksiin, vailla kotia.
Usko on perimmältään luottamusta. Mihin luotamme? Mihin voimme luottaa? Joskus Jumala on ainut, jolla on kaikki hallussa. Jumala on se, johon voi täysin luottaa. Ihmisen on nöyrryttävä oman kykenemättömyytensä ja rajallisuutensa edessä, vaikka hän yrittääkin tuoda kevättä etuajassa kauppoihin.
Loppujen lopuksi on niin paljon, mihin emme kykene vaikuttamaan. On tilanteita, joissa on heittäydyttävä luottamaan Jumalaan ja haettava yhteyden tiivistämistä Jumalaa kohti. Mutta pelkillä rukouksilla ei pelasteta lapsia pakolaisleireiltä tai torjuta viruksia. Toki on rukoiltava ja rukouksen turva ja voima otettava käyttöön, mutta se ei yksin riitä.
Jumala on lähettänyt meidät ihmiset maailmaan auttamaan ja tukemaan toisiamme. Me olemme toinen toistemme rukousvastaus. Me emme pärjää yksin. Emme pärjää ilman luottamusta, uskoa Jumalaan emmekä totisesti pärjää ilman toista ihmistä. Kompastumme tämän tästä omaan erinomaisuuteemme ja kykeneväisyyteemme ratkaista kaikki ongelmat, kunnes tulee hetki, jolloin emme voikaan. Silloin laitamme kädet ristiin ja luotamme siihen, että se kevätkin tulee sieltä joka tapauksessa. Silloin ryhdymme sanoista ja voivotteluista tekoihin ja kohtaamme Kristuksen jokaisessa kärsivässä lähimmäisessä.
Laura Suokas
vs. seurakuntapastori
Hartaus on kirjoitettu maaliskuun alussa.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä