Senkin aasi!
1300-luvulla eläneen filosofin Johannes Buridanin kertomuksessa aasi kuolee nälkään kahden heinäkasan välillä, koska ei osaa valita, kummasta söisi. Jiddishinkielinen sananlasku puolestaan opettaa: ”Jos yksi ihminen sanoo sinulla olevan aasin korvat, älä kiinnitä siihen huomiota; jos kaksi sanoo saman asian, hanki itsellesi satula”.
Kansantaru aasin tyhmyydestä on jossain vaiheessa rantautunut myös tänne Pohjolaan. Muistan lapsuudesta monia tilanteita, joissa jotakuta kanssaihmistä, pientä tai suurta, nimiteltiin aasiksi. Nykyisin taitaa olla trendikkäämpiä haukkumasanoja, mutta tunnistamme kuitenkin helposti aasi-sanan negatiivisen klangin.
Millainen aasi sitten ihan oikeasti on? Ainakin suuret korvat ovat aasille henkivakuutus, se tutkailee korvillaan koko ajan ympäristöä petoeläinten varalta. Aasi kuulee jopa kuiskauksen laitumen toiseen päähän ja kääntää korviaan ääntä kohti. Vuoristossa aasi on verraton kulkupeli. Kokoonsa nähden se on sinnikäs taakkojen kantaja.
Tässä kohtaa tulee odotettu aasinsilta. Usein isot ja herkät korvat ovat meille ihmisillekin paljon suurta suuta tärkeämmät. Kuunteleminen ja toisen ihmisen kuuleminen on monesti paljon tärkeämpää kuin itsensä korostaminen tai oman äänensä rakastaminen. Entä sitten taakkojen kantaminen. Mitä tai ketä meitä kehotetaan kantamaan? Sana sanoo: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”. Vierellä kulkeminen ja Jumalan sanan ikuisella toivolla rohkaiseminen, toisen puolesta rukoileminen on tämän ”Kristuksen lain” toteuttamista.
Kaiken lisäksi aasilla on yksi aivan ylivertainen ominaisuus. Raamatun mukaan ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmärrä.” Aasi näkee jotain sellaista, mitä toiset eivät näe. Se tunnistaa isäntänsä. Siihen meitäkin kutsutaan. Tunnistamaan jouluna eläimen syöttökaukaloon syntyvän lapsen todellinen identiteetti. Hän on Kristus, Pelastaja. Hän on nöyrä sydänten valtias, joka myöhemmin ratsasti kansansa pariin juuri aasilla. Näin tehdessään Vapahtaja ilmaisee, että hänen katseensa ylettyy ihmisen tasolle, sillä hän rakastaa jokaista.
Matti Vehviläinen, kirkkoherra
