Enkeleitä, onko heitä?

"Kasvata siivet selkääsi,
sinä voit olla enkeli,
nostaa syliin jäätyneen,
lentää kesään ikuiseen.

Kasvata siivet selkääsi,
sinä voit olla enkeli,
johtaa kotiin eksyneen,
lentää kesään ikuiseen."

Yllä olevat laulun sanat tulivat mieleeni ohjatessani kesän e­nsimmäistä rippileiriä Punkaharjulla. Lähdimme Lempäälästä leirille lähes 40 hengen porukalla ja sanomattakin on selvää, että aina kun lähdetään isolla porukalla reissuun, toisten huomioon ottamisen merkitys korostuu. Niin kävi myös tämän kesän Savon riparilla. Toisten huomioiminen näyttäytyi pieninä asioina leiriarjessa: jokaiselle annettiin mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä, ruokajonossa kaveri päästettiin ensin hakemaan ruokaa, tai omaa ryhmäläistä autettiin etsimään jokin tietty raamatunkohta seuraavan aamun leirijumalanpalvelusta varten.

Yksi riparilla monessa kohtaa esille tulleista raamatunkohdista oli Matteuksen evankeliumista löytyvä rakkauden kaksoiskäsky: ”Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:37–40)

Tekstin alussa olevat laulun sanat muistuttavat meitä siitä, mistä lähimmäisen rakastamisessa on lopulta kyse. Jokainen voi auttaa toista, kulkea vierellä ja olla läsnä toisen elämässä omista lähtökohdistaan käsin. Lähimmäisen rakastamisen ei kuulu olla suorittamista, vaan pikemminkin toiselle arjen enkelinä olemista.

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13:10)

- Terhi Soukka, kausityöntekijä